MINÄ ARVOSTAN ITSEÄNI

28 tassua ja Jonna -blogin Jonna haastoi minut listaamaan piirteitä, joita itsessäni arvostan. Haaste osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä usein ennemmin ajatuksissaan listaa omia huonoja piirteitään kuin kiittelee hyvistä puolista. Tulipahan kuitenkin kerrankin taputeltua itseä selkään ja todettua, että en minä ehkä sittenkään ole ihan niin huono ja tylsä tyyppi kuin mitä usein tulee omassa mielessä mietittyä.

Kiltteys. Olen kiltti tyttö henkeen ja vereen. Tässäkin kohtaa voisin todeta, että kilttiys on huonokin puoli - en usein osaa sanoa ei ja venyn välillä vähän liiankin paljon. Kiltteys on kuitenkin yksi niistä asioista, joita arvostan itsessäni kaikkein eniten. Olen kovin empaattinen enkä lähtökohtaisesti tahdo kenellekään oikeasti pahaa.

Perusteellisuus. Kun johonkin ryhdyn, niin haluan tehdä sen kunnolla. Vaikka en pitäisikään jostakin tietystä työstä tai tehtävästä, teen sen silti huolella loppuun asti. Sama pätee ihmissuhteisiinkin - ystävät ovat minulle kaikki kaikessa ja pyrin olemaan niin hyvä ystävä kuin suinkin osaan kaikille niille, jotka lähipiiriini kuuluvat.

Ahkeruus. Olen valmis tekemään paljon töitä, ja vaikka aina ei huvittaisi, luulen etten osaisi elää toisinkaan. Esimerkiksi opintojen ohella olen lähes koko yliopistourani ajan tehnyt töitä ja tämän vuoden aikana suoritin kahden vuoden opinnot ihan vain "vahingossa". 

Sopeutuvaisuus. Mukaudun helposti uusiin tilanteisiin, ja vaikka olen melkoinen jännittäjä, tulen lähes poikkeuksetta toimeen kaikkien kanssa. Pyrin aina työntämään ennakkoluulot syrjään ja tutustumaan ihmisiin ja tilanteisiin sellaisina, kuin ne eteeni tulevat. 

Taiteellisuus. Kun teen luovia asioita, minulla on hyvä olla itseni kanssa. Tunnen oloni itsevarmaksi, kun tiedän mitä teen ja saan hyvää jälkeä aikaan. Olen vasta viime vuosina löytänyt sisäisen taitelijani ja antanut sen päästä valloilleen - aikaisemmin olen hissutellut hinkuani luovuuteen ja ajatellut, etten ole kuitenkaan riittävän hyvä.

Ainahan sitä voisi olla hiukan ja taas hiukan parempi ihminen. Hassua oli, että tätäkin postausta tehdessä ajattelin lähes joka kohdassa myös kolikon kääntöpuolta: olen liian kiltti, liiankin sopeutuvainen enkä ollenkaan tarpeeksi taiteellinen ollakseni riittävän hyvä ja cool. Toisaalta minulla on kaikki hyvin: rakkaita ystäviä ja perhe, onnellinen parisuhde ja vakituinen työsuhde. Ehken siis olekaan ihmisenä yhtään niin epäonnistunut kuin mitä itsesääleissäni joskus ajattelen - en kai muuten olisi saanut tutustua niin upeisiin ihmisiin, kuin mitä olen vuosien varrella pysyväksi osaksi elämääni saanut. 

Jokaisen pitäisi joka ikisenä päivänä muistuttaa itselleen, että minä olen hyvä ja kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Haastankin tänään omia hyviä puoliaan ajattelemaan Millan ja Helmin.