MINÄ PELKÄÄN.

Photo 4 by Marika

Minä pelkään monia asioita. Minä pelkään opetella uutta, koska on myönnettävä ettei osaa. On hirmu vaikeaa myöntää tarvitsevansa apua, olevansa huono jossakin. Mitä pelkään kävellä yksin pimeässä, eihän sitä tiedä kuka tulee vastaan. Minä pelkään ajaa autolla liukkaalla säällä, etenkin jos joku on kyydissä. Minä pelkään pahoja unia, joskus en uskalla nukahtaa. Minua pelottaa lähteä kaupasta ostamatta mitään, myyjäthän saattavat luulla minua varkaaksi vaikken ole. Minä pelkään itseni nolaamista ja pelkään olla väärässä.

Mitäpä jos suurin osa peloistani on turhia? Mitäpä jos olenkin ihan hyvä sellaisena kuin olen, ja vielä vähän parempi kun olen oppinut sen uuden vaikean asian? Mitäpä jos tutustun uuteen mahtavaan ihmiseen, kun uskaltaudun yksin vieraaseen paikkaan? Mitäpä jos nukahdettuani näenkin maailman parhaimman unen sen pelottavan sijaan? Minä todella ihailen niitä, jotka vaikuttavat rohkeilta. Mutta taitavat ne rohkeatkin pelätä, ainakin joskus.

OMAKUVA

Yksi minut parhaiten tuntevista ihmisistä on rakas siskoni Marika. Marika tiesi blogin muutosta jo kauan ennen kuin kerroin kenellekään muulle, ja rohkaisi minua tekemään jännittävän päätöksen. Siskoni on myös ottanut yllä olevat kuvat, ja kirjoitti kuvista omaan blogiinsa näin: "Silti rakastan näitä kuvia. Annika on niissä niin oma itsensä kuin olla voi. Ehkä lempikuviani siskostani ikinä." 

Viime aikoina olen huomannut viihtyväni kaikkein parhaiten kameran takana räpsimässä kuvia muista; silloin ajantaju katoaa ja luovuus pääsee valloilleen. Näihin kuviin Marika kuitenkin onnistui rentouttamaan tämänkin puupökkelön, ja melkoisia naurunremakoita pihallamme kuultiinkin näitä kuvia otettaessa. 

Onnea on oma sisko.