Hatanpään arboretum, tuo minun ja Marikan viime kesän lempipaikka, oli jo saanut ylleen kevään värejä, kun eräänä iltana suuntasimme siskoni kanssa sinne kuvailemaan ensimmäisiä kukkia ja lintuja. Viime aikoina olen keskittynyt niin vahvasti studiokuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen, että kamera on miltei alkanut ahdistaa. En ollutkaan kuvannut hetkeen studiokuvia lukuun ottamatta mitään, ja olin aivan innoissani päästessäni luontoon kuvailemaan. Yht'äkkiä kuvausinspiraatio onkin taas huipussaan, enkä malta odottaa että käytän jonkin vapaapäivän Marikan kanssa oikein kunnolla valokuvaamiseen.
Vanhempieni koirat Venla ja Peetu ovat kyllä meikäläisen suosikkipörrötyypit. Peetu on hieman ujo, mutta jotenkin kovin symppis kaveri, josta tulee mieleen Nalle Puhin Ihaa-kaveri. Sellainen, joka tekee niin kuin käsketään ja tyytyy kohtaloonsa, mutta elelee silti jotakuinkin tyytyväistä elämää. Vempulan lempinimi kuvaa neitiä hyvin; hän tietää selvästi olevansa koiraperheen (ja miksei koko muunkin perheen...) pää, kokee tärkeäksi tehtäväkseen pitää vahtia vanhempieni omakotitalossa ja vähän muuallakin eikä säästele temperamenttista luonnettaan. Rohkeana itseään pitävä neitikoira kuitenkin pelkää kuollakseen muun muassa erästä pehmolelu-yksisarvista. Peetu nyt pelkää ihan mitä tahansa...
Vastakohdat täydentävät toisiaan, ja kovin erilaisista luonteistaan huolimatta Venla ja Peetu ovat ylimmät ystävykset. Ja niin kovin rakkaita minullekin.
Nämä kuvat on otettu jo helmikuun alkupuolella, kun saimme Marikan kanssa kunnian ottaa Sohvi-koiran 10-vuotiskuvat.Marikan ottamista kuvista löytyykin jo maistiaisia Marykatesta, ja yllä näette omaa kuvasaldoani. 10-vuotiaaksi Sohvi oli melkoisen touhukas, ja paikallaan pysyminen valokuvauksen aikana ei ollut rouvan lempipuuhia. Onneksi myös onnistuneita kuvia mahtui joukkoon, ja Sohvin omistaja sai kivoja muistoja kymppiveestä. Itselleni tämä oli ensimmäinen "valokuvauskeikka", ja tuli todellakin huomattua, että eläinten kuvaaminen on hieman eri asia kuin ihmiskuvien nappaaminen. Huippua joka tapauksessa, ja kokemuskin karttui mukavasti.
