Rakas ystäväni Laura malleili minulle koulun studiossa pari viikkoa sitten, ja viimeinkin sain kuvia muokattua mieleisekseni. Niin kaunis tuo Laura, ja yksi niistä ihmisistä, joiden kanssa sielut kohtaavat jotenkin ihan täysin. Voin vain kuvitella siivet selkään ja keijupölyä ympärille.
Studiokuvausharjoitukseni saivat jatkoa tällä viikolla, kun ihanainen Henna kävi kuvattavanani tiistaina. Neitokainen ei kuulemma ollut koskaan aikaisemmin ollut kunnolla kameran edessä, mutta minun mielestäni malleilu sujui kuin vanhalta tekijältä! Itse huomaan koko ajan tulevani tutummaksi studiosalamoiden kanssa, ja osaan jo jonkin verran säätää laitteita. Olen kyllä niiiiin innoissani, että sain mahdollisuuden treenata yhtä lempiharrastuksistani ja saada siitä vieläpä opintopisteitä - ei hassumpi diili!
Vanhempieni koirat Venla ja Peetu ovat kyllä meikäläisen suosikkipörrötyypit. Peetu on hieman ujo, mutta jotenkin kovin symppis kaveri, josta tulee mieleen Nalle Puhin Ihaa-kaveri. Sellainen, joka tekee niin kuin käsketään ja tyytyy kohtaloonsa, mutta elelee silti jotakuinkin tyytyväistä elämää. Vempulan lempinimi kuvaa neitiä hyvin; hän tietää selvästi olevansa koiraperheen (ja miksei koko muunkin perheen...) pää, kokee tärkeäksi tehtäväkseen pitää vahtia vanhempieni omakotitalossa ja vähän muuallakin eikä säästele temperamenttista luonnettaan. Rohkeana itseään pitävä neitikoira kuitenkin pelkää kuollakseen muun muassa erästä pehmolelu-yksisarvista. Peetu nyt pelkää ihan mitä tahansa...
Vastakohdat täydentävät toisiaan, ja kovin erilaisista luonteistaan huolimatta Venla ja Peetu ovat ylimmät ystävykset. Ja niin kovin rakkaita minullekin.
Ihanaa ystävänpäivän iltaa! Oma iltani kului vanhojentanssien pukuloistoa ihaillessa. Tanssit ovat jokavuotinen perinne rakkaan ystäväni kanssa - vaikka kukaan tuttu ei tanssisikaan, pitää omia prinsessapäivän muistoja päästä verestämään vanhalle lukiolle. Ystävänpäivän kunniaksi kääräisin ystävälleni pakettiin kaulakorun ja Geisha-papereista tekemäni kukkaron, jonka toteutin yhdistämällä Luovan Kellarin ja Mä tein sen -blogin ohjeita. En ollutkaan aikaisemmin ommellut karkkipapereita, ja homma yllätti hauskuudellaan ja helppoudellaan. Täytyykin jatkossa laittaa karkkipaperit talteen inspiraation iskemisen varalle, ties mitä kivoja lahjaideoita karkkipapereista vielä syntyy.
