MILLA

Oi, mikä kunnia onkaan päästä vierailemaan täällä Annikan blogissa! Siellä ruudun toisella puolella on varmaankin uusia kasvoja, joten ajattelin aloittaa esittelemällä itseni - näinhän hyvien tapojen mukaan kuuluu toimia. Nimeni on Milla. Olen 26-vuotias luokanopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta, jossa opiskelen nyt neljättä vuotta. Olen kirjoittanut tyylipainotteista lifestyle-blogia nimeltään Millamainen kesästä 2011 lähtien. 

Koska blogissani on niin vahvasti näkyvissä oma tyylini, ajattelin tehdä tänne Annikan blogin puolelle jonkin siihen liittyvän postauksen. Tänään käyskennellessäni räntäsateessa, keksin idean: haluan virallisesti hyvästellä talvi- ja kevättyylini, ja toivottaa tervetulleeksi kesämuodin. Ehkäpä se lämmin kevät ja sen myötä kesä, ymmärtävät tulla vähän nopeammin (ja lopullisemmin) näiden jäähyväisten myötä. 

Mikäpä olisikaan parempi tapa hyvästellä kylmien kelien muoti kuin kokoamalla kaikki talvi- ja kevätkauden tyylini samaan postauksen. Tämän jälkeen niitä ei tarvitsekaan sitten enää muistella. ;) 

No, miltäs näyttävät talvi- ja kevättyylini? Löytyikö suosikkiasuja, joiden myötä kylmät ja viileät kelit eivät ehkä tunnukaan ajatuksen tasolla niin kamalilta? Mun täytyy ehkä myöntää, että mulla tulee sittenkin vähän ikävä mun takkeja... Onneksi tiedän, että kyllä se syksy ja talvi taas koittavat. Silloin raikas, viileä ilma tuntuu varmasti ihanalta. Mutta nyt: 

Farewell to winter and cold weathers! Sayonara! Goodbye!

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla. Positiivinen, tyytyväinen, empaattinen, helposti lähestyttävä, tunteellinen

Mikä sinusta tulee isona? Luokanopettaja, kuten Annikastakin. Toivottavasti saan luokanopen paperit käteeni alkutalvesta, jotta kihlattuni ja minun unelma Lontooseen muuttamisesta toteutuu. Pitäkää peukkuja, että saan graduani edistettyä! 

Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit? Mä haaveilen teleportaamisen jalosta taidosta aika useinkin, koska mua ärsyttää kulkea paikasta A paikkaan B. Ois paljon siistimpää ja helpompaa teleportata itsensä paikasta paikkaan... Jos nyt pitäisi päättää paikka, teleporttaisin itseni varmaankin New Yorkiin. 

Kuka on esikuvasi? Mulla ei suoranaisesti ole ketään esikuvaa. Äitini ja iskäni ovat tietenkin esikuviani, mutta heidän lisäkseen mulla ei tule ketään mieleen. Mä ehkä ennemminkin ihailen esimerkiksi tiettyjä luonteenpiirteitä ihmisissä kuin yhtä "kokonaista" henkilöä. 

Kirjoitatko omaa blogia/voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Olen kirjoittanut kesästä 2011 lähtien Millamainen-blogia. Blogin kirjoittamisesta on tullut tärkeä osa elämääni, enkä ainakaan tällä hetkellä näe elämääni ilman blogiani. 

RIINA

Kukkuu kaiffarit! Se on Numeropalvelun tyttö tääl! No on mulla nimikin ja se on Riina. Oon lukenut Annikan blogia viime kesästä asti kun aloitin työt ihanaisessa nollakakkosessa ja varsinkin pitkinä ilta – ja yövuoroina on paaaljon aikaa lukea blogeja ja Annikalla on niin törkeen hyvä tunnelma niin jäin sit koukkuun. Kun Annika kuulutti vierasbloggaus mahdollisuutta niin ajattelin: ”hetkeni on koittanut, sisäinen tähtibloggarini pääsee valloilleen!” Mutta sitten mietin, että siihen on erittäin hyvä syy, miksi en ole menestyksekäs lifestylenbloggari vaikka henkisesti olenkin vähintään eevakolu.

Päätettiin sitten, että koska ra-kas-tan blogeja ja kaikkia blogihaasteita, niin toteutan vieraspostauksenani perinteisen Päivä kuvina – menon ja pidemmittä puheitta, seuraa numeropalvelutytön "tämän-takia-minulla-ei-ole-lifestyleblogia-vaikka-välillä-kuvittelen-olevani-oman-elämäni-eeva-kolu-päivä-kuvina”. Kaikki kuvat otettu Samsung Galaxy II:sella ja muokattu A Beautiful Mess – sovelluksella. 

1. Ah, ihana aamu. Suomalaista designiä ja ajatuksia aivoille (skippasin kaikki Ukraina uutiset koska todellisuudessa aamuisin maailmanpolitiikka ei kiinnosta, hävettää vaan vähän). Aamiaiseksi nautin sitä uutta Rahkaisaa jogurttia ja se ei kuulkaat maistunut yhtään mansikalle eikä rahkalle, en suosittele. Kahvi oli hyvää. 

2. Onko mitään juntinpaa kun jumppavideoiden kanssa treenaaminen? No ehkä Crocsit (vaikka niistäkin jossain blogimestoissa leivotaan kesän 2014 kuuminta juttua…). Ja siis mun puolustus on et kyseessä oli kuitenkin katu-uskottavasti jooga jota harjoiteltiin siis Tablet Sovelluksen kanssa eikä millään veehooässällä! Huomatkaa myös päällekkäin olevat läppärit ja sata kirjaa sohvapöydän alle, asunnossa kirjoitetaan kahta kandia. 

3. Täsä mä ny sit oon! Koitin ottaa selfiee ekaa kertaa ajastimella ja… no…. meni niin kauan aikaa että melkein myöhästyin viikon ainoalta luennolta – Time well spend. No Näette sentään OOTD:n joka on melko klassista meikää koska tyyli-ikonini on Glee:n Rachel Berry – Season 2. 

4. Maailma on menettänyt minussa mahtavan graafisen suunnittelijan. Jos jäi epäselväksi, niin kyseessä on Kiinan ja USA:n talouden rakenteen mallinnus! 

5. Menos duunii. Meillä on ehkä eeppisin aula ikinä!! Työvuoron suurin pettymys oli se, ettei Vladimir Putinille ole julkista numeroa. Nyyh. 

6. Pienet pirskeet ainejärjestöni entisten ja nykyisten juhlavastaavien muodostaman salaseuran kesken. Tulin tyylikkäästi tunnin myöhässä ja unohdin ostamani jäätelön työpaikan pakastimeen. Kyllä, tämä on minun käsitykseni onnistuneesta kuvasta. 

7. Klo 00.35 entligen hemma! Joo meillä on pinkki valo vessassa. 

8. HA! Otin tämän seuraavana aamuna koska halusin parillisen määrän kuvia! Kuvassa kuolleet kukat ja Sokrates. Ehkä eniten minua kuvaava parivaljakko ikinä!

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla. Höppänä, hyväntuulinen, hurmaava, avulias ja ironinen

Mikä sinusta tulee isona? Valtiotieteiden maisteri eli maailmanparantaja/virkamies

Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit?  Siihen hetkeen että toi kandi on kirjoittanut itse itsensä.

Kuka on esikuvasi?  Ihailen ihmisiä jotka itsesäälin sijasta koittavat tehdä asialle jotain. Tällä hetkellä jakamattoman ihailuni saa Malala Yousafzai, muikki on 16 ja saanut enemmän aikaa kun mitä minä tulen ikinä saamaan!

Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Noh, kuten ehkä huomaatte, en pidä mutta olisin ihan mahtava bloggailussa. Tällä hetkellä ylläpidän kuitenkin huippuaktiivista ja mahtavaa instagram tiliä @riinapursiainen

xoxo, Numeropalveluntyttö

ps. valitsemastani kappaleesta sen verran että kuvin ottopäivänä oli YK:n International Day of Happines ja sen lisäksi kappaleeni on salainen aseeni ikävyyden karkoitukseen: etsi vessa, pistä kappale soimaan ja bailaa yksin! Johan rupes hymy nousemaan huulille!

pps. Kiitos Annikalle unelmani toteuttamisesta! WOHOO! 

HELMI

Hei kaikki, äänessä täällä on Helmi! Raapustin Annikalle maaliskuun vierailijapostauksen, vaikka aikataulu joutuikin nyt joustamaan parilla päivällä kiireiden takia. Pahoitteluni! Kirjoitan itse Helmihytti -nimistä blogia, pyörin samalla paikkakunnalla kuin Annika ja painin ensimmäisen vuoden arkkitehtiopintojen parissa.

Operaatio Jalokivimeren puolelta mukana siirtyneenä ja alusta asti OMAa seuranneena lukijana kaikkien postausten sisältö on vielä aika tuoreessa muistissa. Kun aloin miettiä aihetta vierailijapostaukselle, mielessä pyöri lähinnä ideoita erilaisiin DIY-postauksiin, joita omaan blogiin tulee tungettu vähän väliä. Se tekikin valinnanvaikeudesta aika raastavan - omaan blogiin voi tunkea ihan kaikkea, mutta kaverin blogiin tekee vain sen yhden postauksen. Eikä haluaisi tehdä mitään juonetonta höpinääkään…

Muutaman tuloksettoman pohditaan käytetyn tunnin jälkeen päädyinkin askartelun sijaan leipomaan, kun alkoi vain kamalasti tehdä mieli jotain makeaa. Lopulta hoksasin, ette OMAssakaan ole vielä pahemmin mitään ruoka-aiheisia juttuja näkynyt, joten miksipä postauksen aiheeksi ei sopisi se vääntämäni herkullinen puolukkapiirakka, josta itsekin niin kovasti nautin.

Sovelsin täytteessä ohjetta suuremmat sokerimäärät, kun äiti neuvoi että puolukan kirpeys tulee muuten puolukkamurskassa kokonaisia puolukoita terävämmin esiin. Mutta jos on kokonaisia puolukoita, puolet tuosta mun laittamasta sokerimäärästä riittää. Ainesosien lisäksi tarvitaan piirakkavuoka, itse en sellaista keraamista omista, että piti tehdä irtopohjavuokaan.

Multa löytyivät kaikki ainekset kermaviiliä lukuun ottamatta valmiina kaapista, kun herkut tulee suurelta osin tehtyä itse eikä ostettua kaupasta. Ajatus puolukkapiirakasta sai lähtönsä ihan vain siitä, että äiti lykkäsi mulle mukaan rasiallisen puolukkamurskaa. Kai siitä voisi puolukkapuuroakin tehdä, mutta tätä nyt teki mieli enemmän.

Sekoita voi, sokeri ja muna, sen jälkeen vehnäjauhot ja leivinjauheet. Kun taikina on valmis, siitä yleensä katoaa sellaisenaan vatsanpohjalle lähes puolet. Tai ainakin jos on yhtään niin perso tollaselle taikinalle kuin minä.

Voitele vuoka, kippaa jäljelle jäänyt taikina pohjalle ja levitä vuokaan. Heittele pohjan taikinan päälle oman maun mukaan puolukoita tai puolukkamurskaa. Kippaa päälle kermaviili+muna+sokeri+vaniljasokeri -sekoitelma, ja heittele halutessasi päälle koristeeksi vielä muutama marja. Paista noin 200 asteisessa uunissa lähes puolisen tuntia, ota uunista ja anna jäähtyä.

Mulla tää onnistui ensimmäiseksi puolukkapiirakaksi tosi hyvin, täyte hyytyi hyvin ja maistuu ihanasti vaniljaiselta ja puolukat raikkailta, mutteivät liian kirpeiltä. :) Vanilja ja puolukka toimivat todella hyvin yhteen.

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla. Helposti innostuva, pikku myymäinen, käsityöintoilija, tavoitteellinen, perfektionisti.

Mikä sinusta tulee isona? Ammatilta oletettavasti arkkitehti, mutta toivon mukaan myös vaimo, äiti, sellainen aikaansaava ja hyvä ihminen, ja ihan ylipäätänsä onnellinen.

Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit?  Espooseen, yllättäisin poikaystäväni. :)

Kuka on esikuvasi? Varmaankin oma äiti.

Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Olen kirjoittanut blogia nyt reilut kaksi vuotta, se on entiseltä nimeltään pieni varpunen, nykyiseltään Helmihytti. 

SENJA

Kun Annika pyysi minua kirjoittamaan vierailijapostauksen tänne uuteen, aivan mielettömän ihanaan OMA-blogiin, olin todella positiivisesti yllättynyt. Olen seurannut Annikan vanhaa blogia sen alusta asti ja pitänyt erityisen kovasti Annikan sympaattisesta ja maanläheisestä tavasta kirjoittaa. Annika onkin ollut jo pitkään yksi suosikkibloggaajistani, eikä vähiten suloisen ja iloisen persoonan takia. On siis suuri kunnia päästä vierailijaksi tänne uuteen, persoonalliseen ja visuaalisesti niin kovin kauniiseen OMA-blogiin.

Joten hei kaikki, olen Senja, 23-vuotias muutama vuosi sitten turkulaistunut opiskelija . Elämäni muuttui alkuvuodesta melkoisesti, kuin muutin opiskelijavaihtoon Ranskaan. Olen lukioikäisestä lähtien haaveillut asumisesta tällä pitkien patonkiaamiaisten ja pienien espressokahvikupposten maassa ja tänne päästyäni olenkin ollut äärettömän inspiroitunut kaikesta Ranskaan liittyvästä, totaalisen hullaantunut tästä kaikesta kauniista ja erilaisesta. Aionkin seuraavaksi kertoa teille kuvien muodossa, millaisena tämänhetkinen kotimaani on minulle viimeisten viikkojen aikana näyttäytynyt:

Ai että rakastan tätä maata. Suosittelen matkakohteeksi ihan jokaiselle, ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka!

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla. Touhukas, iloinen, määrätietoinen, kärsimätön, endorfiinikoukuttunut urheiluhullu.

Mikä sinusta tulee isona? KTM:ksi olisi tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä.

Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit? Suomeen halaamaan poikaystävääni <3

Kuka on esikuvasi? Aina yhtä vaikea kysymys.. No sanotaan vaikka että ihmiset, jotka nauttivat jokaisesta päivästään, arvostavat elämäänsä ja uskovat unelmiinsa. Ihmiset, jotka osaavat pysähtyä ja ymmärtävät ottaa elämästään kaiken irti, eivätkä ainoastaan suorita. Ihmiset, jotka ovat löytäneet ns. oman juttunsa ja ovat halukkaita kehittämään itseään.

Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Kirjoitan kahta blogia: lifestyleblogia olen kirjoittanut jo muutaman vuoden ajan ja nyt kevään ajan kirjoitan lisäksi vaihtoblogia.

Loppuun haluan vielä sanoa, kuinka ylpeä olen Annikasta ja hänen tekemästään päätöksestä: blogimuutosta ja uudesta alusta. Päätöksestä kuunnella vain ja ainoastaan itseään ja blogata täysin omilla ehdoilla. Niin kuin hyvältä ja oikealta tuntuu. Ja täytyy myöntää, että myös henkilökohtaisesti kaipaan tähän tyyli- ja hömppäblogien täyteiseen virtuaalimaailmaan enemmän taiteellisia, yksilöllisiä, omalla tavallaan kauniita, huolella toteutettuja, massasta erottuvia, selkeästi kirjoittajan omia intohimoja kuvastavia blogeja. Juuri tälläisiä, kuin Annikan uusi OMA on. Joten vaikka Annikan entisestäkin blogista kovin tykkäsin, en voisi olla enempää innoissani tästä uudesta kovin Annikamaisesta blogista.

Jos siis bloggaaminen tuntuu stressaavalta, jollain tavalla väärältä tai ahdistavalta, kehotan kaikkia tekemään saman: pysähtymään. Pysähtykää miettimään, mistä todella nautitte. Mitä todella haluatte bloggaamiselta. Tehkää sitä, mikä tuntuu omalta, älkää sitä, mikä on tuttua, helppoa, turvallista ja tavallista. Bloggaamisen tulee antaa enemmän kuin ottaa, sen tulee olla voimaannuttavaa ja mukavaa. Pakopaikka arjesta, niin kuin Annika itsekin toteaa. Blogata voi niin kovin monella tavalla. Joten uskalletaan, ollaan luovia ja rohkeita. Inspiroidaan, inspiroidutaan, jokainen omalla tavallaan.

Haleja ja ihania hetkiä kaikille!

PSSSST... Muistakaahan, että kuukauden blogivieraaksi voit päästä juuri sinä! Kirjoita aiheideasi osoitteeseen operaatiojalokivimeri@hotmail.fi, ja voit saada nämä sukat omiksesi.

VILLASUKAT SINULLE?

Operaatio Jalokivimerestä tuttu blogivieras -sarja saa jatkua OMAnkin puolella, niin paljon tykkäsin itse siitä ajatuksesta, että lukijat ja muut bloggaajatkin pääsisivät ääneen blogissani. Olenkin neulonut keväisen sävyiset, uniikit kirjoneulevillasukat Novitan 7 Veljestä -langasta lämmittämään sen blogini lukijan jalkoja, joka innostuu kirjoittelemaan huhtikuun alussa ilmestyvän vierailijapostauksen. Ei ole väliä, onko sinulla omaa blogia vai ei - tärkeintä on, että sinulla on sanottavaa tai kuvattavaa yhden postauksen verran. Postaus voi olla mitä vain - runoja, lempireseptisi, päiväsi kuvina tai vaikkapa tee se itse -vinkki. 

Toivon, että lähetätte ideoitanne sankoin joukoin sähköpostitse minulle osoitteeseen operaatiojalokivimeri@hotmail.fi. Ehdotuksista valitsen huhtikuun blogivieraaksi yhden, joka saa itselleen villasukat. Varsinaisen postauksen voi kirjoittaa vasta valinnan jälkeen. 

Eipä muuta kuin näppäimistöt sauhuamaan ja kamerat laulamaan!