RUKA

Olen painanut viikon niin täysillä kuin olen pystynyt. Olen tehnyt parhaimmillaan yli neljätoistatuntista koulu- ja työpäivää ilman, että olen ehtinyt käydä välissä kotona laisinkaan. Olen stressannut tulevista kouluhommien deadlineista ja viikon päästä koittavasta Berliinin -reissusta. Mutta mitä voikaan yksi vapaa viikonloppu saada aikaan - eilinen ilta kului rakkaan ystävän hiuksia laittaessa ja tänään ehdin hyvin saada ison läjän koulujuttuja tehtyä ennen kuin suuntaamme ensin ottamaan valokuvauskurssini päättötyön ja sitten eräisiin synttäripippaloihin. 

Viimeksi yhtä levollinen ja onnellinen fiilis taisi olla kuukausi sitten, kun elelimme viikon stressivapaasti Kuusamossa mökkeillen. Yllä olevat kuvatkin ovat kyseiseltä reissulta, leikin jalustan ja pitkän suljinajan kanssa poikien moottorikelkkaillessa järven jäällä. Kitkan toisella puolen siintää Ruka valoineen. 

Rentouttavaa viikonloppua!

RED

Kävimme koulun valokuvauskurssilla tutustumassa TR1 Taidehallin näyttelyihin, ja vielä tämän viikon loppuun asti jatkuvan Kristian Kaarnan Mielen heijastuksia - Reflections of the Mind -näyttelyn kauniit maisemakuvat yhdistettyinä paikalla olleen taiteilijan omiin ajatuksiin inspiroivat minua näiden kuvien muokkauksessa. Mallina toimi Marika, jonka blogista löytyy postauksellinen kuvia samaisesta kuvaussessiosta.

SOHVI

Nämä kuvat on otettu jo helmikuun alkupuolella, kun saimme Marikan kanssa kunnian ottaa Sohvi-koiran 10-vuotiskuvat.Marikan ottamista kuvista löytyykin jo maistiaisia Marykatesta, ja yllä näette omaa kuvasaldoani. 10-vuotiaaksi Sohvi oli melkoisen touhukas, ja paikallaan pysyminen valokuvauksen aikana ei ollut rouvan lempipuuhia. Onneksi myös onnistuneita kuvia mahtui joukkoon, ja Sohvin omistaja sai kivoja muistoja kymppiveestä. Itselleni tämä oli ensimmäinen "valokuvauskeikka", ja tuli todellakin huomattua, että eläinten kuvaaminen on hieman eri asia kuin ihmiskuvien nappaaminen. Huippua joka tapauksessa, ja kokemuskin karttui mukavasti. 

Kiitokset ja onnittelut Sohvi -mallillemme!

NETTILAKOSSA

Viikon saldo: yli 100 lukematonta sähköpostia, Facebookissa 1 kaveripyyntö, 9 ilmoitusta ja 1 viesti. Neljä lukematonta viestiketjua WhatsAppissa, Instagramissa 3 uutta seuraajaa ja 5 tykkäystä. Viikko tuntui omalla tavallaan helpolta ehkä siksi, että vietin sen Kuusamossa mökillä, missä oli koko ajan paljon tekemistä ja ajattelin olevani muutenkin lomalla, jolloin minuun ei välttämättä tarvitse saada yhteyttä. Silti tietoisuus siitä, että joku luultavasti on ottanut minuun yhteyttä, ahdisti. Toisaalta viikon aikana heräsi myös ajatus siitä, onko moinen lakkoilu mistään kotoisin. Niin monta kertaa mielessäni kävi, että tässäkin tilanteessa voisin vain katsoa Googlesta tai verkkopankista tai Facebookista, mutta en sitten voinutkaan. Jos lakosta ei muuta hyötyä ollut, niin ainakin se avasi silmiä sille, miten paljon tietoa ja informaatiota netin kautta saamme. Erityisesti nyt, kun älypuhelin on pullollaan erilaisia sovelluksia, tuntuu netti kovin arkipäiväiseltä ja itsestäänselvältä osalta elämää. 

Mitä luulette, miten netitön viikko teiltä sujuisi?

HELMI

Hei kaikki, äänessä täällä on Helmi! Raapustin Annikalle maaliskuun vierailijapostauksen, vaikka aikataulu joutuikin nyt joustamaan parilla päivällä kiireiden takia. Pahoitteluni! Kirjoitan itse Helmihytti -nimistä blogia, pyörin samalla paikkakunnalla kuin Annika ja painin ensimmäisen vuoden arkkitehtiopintojen parissa.

Operaatio Jalokivimeren puolelta mukana siirtyneenä ja alusta asti OMAa seuranneena lukijana kaikkien postausten sisältö on vielä aika tuoreessa muistissa. Kun aloin miettiä aihetta vierailijapostaukselle, mielessä pyöri lähinnä ideoita erilaisiin DIY-postauksiin, joita omaan blogiin tulee tungettu vähän väliä. Se tekikin valinnanvaikeudesta aika raastavan - omaan blogiin voi tunkea ihan kaikkea, mutta kaverin blogiin tekee vain sen yhden postauksen. Eikä haluaisi tehdä mitään juonetonta höpinääkään…

Muutaman tuloksettoman pohditaan käytetyn tunnin jälkeen päädyinkin askartelun sijaan leipomaan, kun alkoi vain kamalasti tehdä mieli jotain makeaa. Lopulta hoksasin, ette OMAssakaan ole vielä pahemmin mitään ruoka-aiheisia juttuja näkynyt, joten miksipä postauksen aiheeksi ei sopisi se vääntämäni herkullinen puolukkapiirakka, josta itsekin niin kovasti nautin.

Sovelsin täytteessä ohjetta suuremmat sokerimäärät, kun äiti neuvoi että puolukan kirpeys tulee muuten puolukkamurskassa kokonaisia puolukoita terävämmin esiin. Mutta jos on kokonaisia puolukoita, puolet tuosta mun laittamasta sokerimäärästä riittää. Ainesosien lisäksi tarvitaan piirakkavuoka, itse en sellaista keraamista omista, että piti tehdä irtopohjavuokaan.

Multa löytyivät kaikki ainekset kermaviiliä lukuun ottamatta valmiina kaapista, kun herkut tulee suurelta osin tehtyä itse eikä ostettua kaupasta. Ajatus puolukkapiirakasta sai lähtönsä ihan vain siitä, että äiti lykkäsi mulle mukaan rasiallisen puolukkamurskaa. Kai siitä voisi puolukkapuuroakin tehdä, mutta tätä nyt teki mieli enemmän.

Sekoita voi, sokeri ja muna, sen jälkeen vehnäjauhot ja leivinjauheet. Kun taikina on valmis, siitä yleensä katoaa sellaisenaan vatsanpohjalle lähes puolet. Tai ainakin jos on yhtään niin perso tollaselle taikinalle kuin minä.

Voitele vuoka, kippaa jäljelle jäänyt taikina pohjalle ja levitä vuokaan. Heittele pohjan taikinan päälle oman maun mukaan puolukoita tai puolukkamurskaa. Kippaa päälle kermaviili+muna+sokeri+vaniljasokeri -sekoitelma, ja heittele halutessasi päälle koristeeksi vielä muutama marja. Paista noin 200 asteisessa uunissa lähes puolisen tuntia, ota uunista ja anna jäähtyä.

Mulla tää onnistui ensimmäiseksi puolukkapiirakaksi tosi hyvin, täyte hyytyi hyvin ja maistuu ihanasti vaniljaiselta ja puolukat raikkailta, mutteivät liian kirpeiltä. :) Vanilja ja puolukka toimivat todella hyvin yhteen.

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla. Helposti innostuva, pikku myymäinen, käsityöintoilija, tavoitteellinen, perfektionisti.

Mikä sinusta tulee isona? Ammatilta oletettavasti arkkitehti, mutta toivon mukaan myös vaimo, äiti, sellainen aikaansaava ja hyvä ihminen, ja ihan ylipäätänsä onnellinen.

Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit?  Espooseen, yllättäisin poikaystäväni. :)

Kuka on esikuvasi? Varmaankin oma äiti.

Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Olen kirjoittanut blogia nyt reilut kaksi vuotta, se on entiseltä nimeltään pieni varpunen, nykyiseltään Helmihytti.