ICH BIN EIN BERLINER

Kolme kokonaista päivää Berliiniä. Döner kebabia, currywurstia ja kaljaa, jota en oikeasti koskaan tavallisesti juo. Lukemattomia taidekeskusteluja kuvisporukan kanssa, taiteilijoiden työhuoneita ja henkeäsalpaavan suuria museoita. Converseihin ainakin sata kävelykilometriä lisää ja tupakansavun täyttämiä kapakoita iltaisin. Hostellin ruuhkainen aamupala ja eri kirjain-Bahnien reittien opettelua. Lehdet jo puissa ja jännittävä tunnelma Spreeparkin, hylätyn huvipuiston, aitojen juurella. Itse en uskaltanut kiivetä aidan yli, mutta jotkut rohkeat tekivät niin. Kolmessa päivässä ehti kokea niin paljon, että kotiin päästyä olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Ihan en ole vieläkään päässyt yli mahtavasta reissusta, joka hitsasi kuvispoppoon entistäkin tiukemmin yhteen.

HUONO PÄIVÄ

Tämä päivä on ollut kertakaikkisen huono, suorastaan surkea. Huonosti nukutun yön jälkeen pienetkin asiat tuntuivat voittamattomilta vastoinkäymisiltä. Päivääni ei myöskään piristänyt se, että kaaduin suoraan selälleni Keskustorilla heittäen juuri Eurokankaasta erästä kouluprojektia varten ostamani kankaat keskelle katua. Onneksi oli ihana papparainen, joka auttoi minut pystyyn. Aloin itkeä ja jouduin valitsemaan kävelyreittini mahdollisimman syrjäisiltä kaduilta, jotta kukaan ei näkisi. Tällä hetkellä päätä särkee ja kylkeen tulee tämänhetkisistä tuntemuksista päätellen mojova mustelma. 

Rakas ystävä lupautui kuitenkin, kaikeksi onneksi, lähtemään kahville. Aion ottaa ison mukin teetä ja kaikkein suurimman pullan. Jaa mitenniin tunnesyöppö?!

RAKKAUSKIRJE

Tampere tuntuu kodilta, juuri minun kokoiseni kaupunki. Täällä on perhe, on ystäviä, on rakkaus, opiskelut ja työt. Illan pimeydessä kaupunkia halkova koski on omalla tavallaan kovin maaginen, lumoava. Yhden pakkaspäivän illan vietin kaupunkia kuvaten, kylmyyden purressa poskia ja sormia. Varpaisiin ei pakkanen päässyt tarttumaan, kiitos äidin antamien lämpöpohjallisten. 

Kylmyydestä ja yksinolosta huolimatta tunsin itseni onnelliseksi, seikkailunhaluiseksi. Olinhan yhden rakkaimmista ystävistäni, Tampereen, sylissä.