Kolme kokonaista päivää Berliiniä. Döner kebabia, currywurstia ja kaljaa, jota en oikeasti koskaan tavallisesti juo. Lukemattomia taidekeskusteluja kuvisporukan kanssa, taiteilijoiden työhuoneita ja henkeäsalpaavan suuria museoita. Converseihin ainakin sata kävelykilometriä lisää ja tupakansavun täyttämiä kapakoita iltaisin. Hostellin ruuhkainen aamupala ja eri kirjain-Bahnien reittien opettelua. Lehdet jo puissa ja jännittävä tunnelma Spreeparkin, hylätyn huvipuiston, aitojen juurella. Itse en uskaltanut kiivetä aidan yli, mutta jotkut rohkeat tekivät niin. Kolmessa päivässä ehti kokea niin paljon, että kotiin päästyä olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Ihan en ole vieläkään päässyt yli mahtavasta reissusta, joka hitsasi kuvispoppoon entistäkin tiukemmin yhteen.
Matkalaukku on pakattu, check-in tehty ja kynnet lakattu Converseihini sopiviksi. Ei enää kauaa, kun lähdemme kouluporukan kanssa kolmeksi päiväksi Berliiniin, hui! Viimeksi olen ollut lentokoneessa reilu kaksi vuotta sitten, kun matkasimme Joonan kanssa Las Palmasiin - samaiselta reissulta on myös ylläoleva lentokonekuva. Vatsassa kieltämättä kuhisee perhosia, ja olen tarkistanut matkalaukkuni sisällön ainakin viiteen kertaan ja punninnutkin sen vaikka miten monesti. Reissusta tulee kyllä taatusti ikimuistoinen, ja tätä paussia arkirutiineihin on odotettu jo monta kuukautta. Mukavaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!
Vanhempieni koirat Venla ja Peetu ovat kyllä meikäläisen suosikkipörrötyypit. Peetu on hieman ujo, mutta jotenkin kovin symppis kaveri, josta tulee mieleen Nalle Puhin Ihaa-kaveri. Sellainen, joka tekee niin kuin käsketään ja tyytyy kohtaloonsa, mutta elelee silti jotakuinkin tyytyväistä elämää. Vempulan lempinimi kuvaa neitiä hyvin; hän tietää selvästi olevansa koiraperheen (ja miksei koko muunkin perheen...) pää, kokee tärkeäksi tehtäväkseen pitää vahtia vanhempieni omakotitalossa ja vähän muuallakin eikä säästele temperamenttista luonnettaan. Rohkeana itseään pitävä neitikoira kuitenkin pelkää kuollakseen muun muassa erästä pehmolelu-yksisarvista. Peetu nyt pelkää ihan mitä tahansa...
Vastakohdat täydentävät toisiaan, ja kovin erilaisista luonteistaan huolimatta Venla ja Peetu ovat ylimmät ystävykset. Ja niin kovin rakkaita minullekin.
Olen painanut viikon niin täysillä kuin olen pystynyt. Olen tehnyt parhaimmillaan yli neljätoistatuntista koulu- ja työpäivää ilman, että olen ehtinyt käydä välissä kotona laisinkaan. Olen stressannut tulevista kouluhommien deadlineista ja viikon päästä koittavasta Berliinin -reissusta. Mutta mitä voikaan yksi vapaa viikonloppu saada aikaan - eilinen ilta kului rakkaan ystävän hiuksia laittaessa ja tänään ehdin hyvin saada ison läjän koulujuttuja tehtyä ennen kuin suuntaamme ensin ottamaan valokuvauskurssini päättötyön ja sitten eräisiin synttäripippaloihin.
Viimeksi yhtä levollinen ja onnellinen fiilis taisi olla kuukausi sitten, kun elelimme viikon stressivapaasti Kuusamossa mökkeillen. Yllä olevat kuvatkin ovat kyseiseltä reissulta, leikin jalustan ja pitkän suljinajan kanssa poikien moottorikelkkaillessa järven jäällä. Kitkan toisella puolen siintää Ruka valoineen.
Viikon saldo: yli 100 lukematonta sähköpostia, Facebookissa 1 kaveripyyntö, 9 ilmoitusta ja 1 viesti. Neljä lukematonta viestiketjua WhatsAppissa, Instagramissa 3 uutta seuraajaa ja 5 tykkäystä. Viikko tuntui omalla tavallaan helpolta ehkä siksi, että vietin sen Kuusamossa mökillä, missä oli koko ajan paljon tekemistä ja ajattelin olevani muutenkin lomalla, jolloin minuun ei välttämättä tarvitse saada yhteyttä. Silti tietoisuus siitä, että joku luultavasti on ottanut minuun yhteyttä, ahdisti. Toisaalta viikon aikana heräsi myös ajatus siitä, onko moinen lakkoilu mistään kotoisin. Niin monta kertaa mielessäni kävi, että tässäkin tilanteessa voisin vain katsoa Googlesta tai verkkopankista tai Facebookista, mutta en sitten voinutkaan. Jos lakosta ei muuta hyötyä ollut, niin ainakin se avasi silmiä sille, miten paljon tietoa ja informaatiota netin kautta saamme. Erityisesti nyt, kun älypuhelin on pullollaan erilaisia sovelluksia, tuntuu netti kovin arkipäiväiseltä ja itsestäänselvältä osalta elämää.
Mitä luulette, miten netitön viikko teiltä sujuisi?
Minä pelkään monia asioita. Minä pelkään opetella uutta, koska on myönnettävä ettei osaa. On hirmu vaikeaa myöntää tarvitsevansa apua, olevansa huono jossakin. Mitä pelkään kävellä yksin pimeässä, eihän sitä tiedä kuka tulee vastaan. Minä pelkään ajaa autolla liukkaalla säällä, etenkin jos joku on kyydissä. Minä pelkään pahoja unia, joskus en uskalla nukahtaa. Minua pelottaa lähteä kaupasta ostamatta mitään, myyjäthän saattavat luulla minua varkaaksi vaikken ole. Minä pelkään itseni nolaamista ja pelkään olla väärässä.
Mitäpä jos suurin osa peloistani on turhia? Mitäpä jos olenkin ihan hyvä sellaisena kuin olen, ja vielä vähän parempi kun olen oppinut sen uuden vaikean asian? Mitäpä jos tutustun uuteen mahtavaan ihmiseen, kun uskaltaudun yksin vieraaseen paikkaan? Mitäpä jos nukahdettuani näenkin maailman parhaimman unen sen pelottavan sijaan? Minä todella ihailen niitä, jotka vaikuttavat rohkeilta. Mutta taitavat ne rohkeatkin pelätä, ainakin joskus.
Sain Millalta haasteen, johon päätin nyt tarttua, kun en uudessa blogissa ole juurikaan itsestäni kertonut.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
1. Opiskelen luokanopettajaksi sivuaineinani käsityötiede ja kuvataide. Vaikka erityisesti käsityö on sivuaineena melko työläs, en ole hetkeäkään katunut sivuainevalintaani - päinvastoin!
2. Olen hulluna koruihin ja asusteisiin, ja ne ovat suuri paheeni. Vaikken muuta paljoa ostelisikaan, asusteita tulee löydettyä liiankin usein.
3. Rakastan yllättää ja ilahduttaa muita ihmisiä, ja vaikka välillä aika ei (muka) suuriin yllätyksiin riitäkään, haluaisin järjestää kivoja pieniä yllätyksiä ja ilahduttaa läheisiäni ja ystäviäni useamminkin.
4. Narskuttelen hampaitani unissani aina stressatessani (viime aikoina vähän liiankin usein) ja Joona joutuu herättelemään minua kesken yön, että narskuttelu hiljenisi.
5. Olen ihan liian kiltti, ja minun on kovin vaikea sanoa ei silloinkin, kun se oman jaksamiseni kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää.
6. Ra-kas-tan valokuvaamista, maalaamista ja käsitöiden tekemistä - kun vain olisi useammin aikaa aloittaa suurempiakin projekteja! Haaveenani onkin, että kesällä ehtisin toteuttaa luovuuttani paremmin.
7. Aikaisemmin lakkasin jatkuvasti kynsiäni, mutta nykyään teen opintojeni ohella ravintola-alan töitä, enkä voi työpäivinä käyttää kynsilakkaa. Niinpä olen laiskistunut kynsien lakkaamisessa myös vapaa-ajallani.
8. Minulla on tällä hetkellä valtava sisustuskuume; haluaisin ommella ison kasan sisustustyynyjä, maalata tauluja ja vuorata kotimme kynttilöillä sekä valoköynnöksillä.
9. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että aina kun luen postauksen jostakin blogista, kommentoisin jotakin. Itselle tulee niin hyvä mieli kommenteista, että haluaisin suoda saman ilon muillekin. Aika usein joudun kuitenkin harmikseni luistamaan tuosta periaatteesta, kun muka kiireellä vilkaisee blogeja eikä ehdi kommentoida.
10. Päätin muutama viikko sitten, että lopetan hiusteni värjäämisen ainakin toistaiseksi ja annan niiden kasvaa niin pitkäksi kuin ne kasvavat.
11. Tätä asiaa ei voi jättää mainitsematta: paras tv-sarja ikinä on Gossip Girl, jonka kaikki kaudet minulla on ja jonka aloitin (en edes tiedä monettako kertaa) alusta vuodenvaihteessa. GG:tä katsoessa on helppo tehdä kässyjuttuja, kun osaan jaksot jo lähes ulkoa!
1. Missä tilanteessa/hetkessä hymyilit viimeksi? Juuri äsken, kun Joona tuli kotiin pelaamasta jääkiekkoa. Olinhan ollut jo kolme tuntia yksin kotona!
2. Mikä on paras koskaan näkemäsi elokuva? Niitä on hirveän monta, mutta tämän hetken suosikki on ehkä The Great Gatsby.
3. Kuvaile lempihetkesi. Kun olen juuri saanut koko kodin siivottua, lakanat vaihdettua päivän ulkona tuulettuneisiin petivaatteisiin ja kynttilät sytytettyä, kaikkialla tuoksuu puhtaalle ja saan käpertyä Joonan kainaloon teekupin ja neuletyön kanssa.
4. Katseletko koskaan tähtiä? Mitä ajatuksia silloin herää? Melko usein iltaisin töistä kävellessäni, ja meinaan aina kävellä ojaan, kun selkä kaarella tuijotan taivaalle. Lähinnä ajattelen tähtien kauneutta ja sitä, miten onnekas olen kun asiat ovat oikeasti näin hyvin.
5. Jos olet tosi nälkäinen esim. töistä tullessasi, mitä valmistat itsellesi syötäväksi? Ruisleipä ja tee on aika hyvä iltavuoron jälkeinen iltapala. Koulun jälkeen kiireruoka on jauhelihakastike ja spagetti.
6. Mikä on eteläisin paikka, jonne olet matkustanut? Las Palmas, joka on toinen niistä kahdesta eteläisemmästä maasta joissa olen käynyt.
7. Mikä on kallein aarteesi? Tavara-aarteista varmastikin kamerani, johon minulla on tietynlainen symbioosisuhde.
8. Kerro kolme muiden sinulle antamaa lempinimeä. Apua! Minulla ei koskaan ole juurikaan ollut lempinimiä, mutta kummityttö sanoo Anskuksi, isä Anteroksi ja Joona Laululinnuksi (lauluni kuulostaa kyllä enemmänkin variksen kirkumiselta, että en sitten tiedä on tuo lempinimi lähinnä kettuilua...)
9. Mikä on mielestäsi oudointa itsessäsi? En tiedä onko tämä nyt oudointa, mutta pidän yleensä lähes kaikkia vaatteita kauniina, vaikken niitä itse haluaisikaan pitää. Ajattelen yleensä aina, että jonkun päällä nekin vaatteet näyttävät upeilta, ne vain täytyy osata yhdistellä oikein.
10. Mikä tuoksu on mielestäsi paras? Puhtaiden, tuuletettujen petivaatteiden tuoksu nukkumaan mennessä.
11. Mikä on ehdoton "nounou" pukeutumiseen liittyen? Huppareiden käytön muina kuin koti- tai liikuntavaatteina olen lopettanut aikaa sitten. Kotivaatteinakaan minulla ei ole huppareita kuin yksi vaaleanpunainen hupparimekko.
Minun kysymykseni seuraaville vastaajille:
1. Mikä on intohimosi?
2. Mitä teet kaikkein mieluiten, kun olet allapäin?
3. Mikä on tärkein tavoitteesi vuodelle 2014?
4. Millaiset asiat inspiroivat sinua?
5. Mikä on mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
6. Kuvaile sinulle läheisintä ihmistä kolmella sanalla.
7. Mitä haluaisit tehdä kaikkein mieluiten juuri nyt?
8. Minkä uuden taidon olet viimeksi oppinut?
9. Miten sinut saa nauramaan?
10. Mitä pelkäät?
11. Ketä ihailet?
Kauhea valinnanvaikeus iski haastettavia valitessa, mutta valkkailin lukulistaltani pari alle 200 lukijan blogia, joilta haluaisin tämän haastepostauksen lukea:
Kun Annika pyysi minua kirjoittamaan vierailijapostauksen tänne uuteen, aivan mielettömän ihanaan OMA-blogiin, olin todella positiivisesti yllättynyt. Olen seurannut Annikan vanhaa blogia sen alusta asti ja pitänyt erityisen kovasti Annikan sympaattisesta ja maanläheisestä tavasta kirjoittaa. Annika onkin ollut jo pitkään yksi suosikkibloggaajistani, eikä vähiten suloisen ja iloisen persoonan takia. On siis suuri kunnia päästä vierailijaksi tänne uuteen, persoonalliseen ja visuaalisesti niin kovin kauniiseen OMA-blogiin.
Joten hei kaikki, olen Senja, 23-vuotias muutama vuosi sitten turkulaistunut opiskelija . Elämäni muuttui alkuvuodesta melkoisesti, kuin muutin opiskelijavaihtoon Ranskaan. Olen lukioikäisestä lähtien haaveillut asumisesta tällä pitkien patonkiaamiaisten ja pienien espressokahvikupposten maassa ja tänne päästyäni olenkin ollut äärettömän inspiroitunut kaikesta Ranskaan liittyvästä, totaalisen hullaantunut tästä kaikesta kauniista ja erilaisesta. Aionkin seuraavaksi kertoa teille kuvien muodossa, millaisena tämänhetkinen kotimaani on minulle viimeisten viikkojen aikana näyttäytynyt:
Ai että rakastan tätä maata. Suosittelen matkakohteeksi ihan jokaiselle, ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka!
Mikä sinusta tulee isona? KTM:ksi olisi tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä.
Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit? Suomeen halaamaan poikaystävääni <3
Kuka on esikuvasi?Aina yhtä vaikea kysymys.. No sanotaan vaikka että ihmiset, jotka nauttivat jokaisesta päivästään, arvostavat elämäänsä ja uskovat unelmiinsa. Ihmiset, jotka osaavat pysähtyä ja ymmärtävät ottaa elämästään kaiken irti, eivätkä ainoastaan suorita. Ihmiset, jotka ovat löytäneet ns. oman juttunsa ja ovat halukkaita kehittämään itseään.
Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Kirjoitan kahta blogia: lifestyleblogia olen kirjoittanut jo muutaman vuoden ajan ja nyt kevään ajan kirjoitan lisäksi vaihtoblogia.
Loppuun haluan vielä sanoa, kuinka ylpeä olen Annikasta ja hänen tekemästään päätöksestä: blogimuutosta ja uudesta alusta. Päätöksestä kuunnella vain ja ainoastaan itseään ja blogata täysin omilla ehdoilla. Niin kuin hyvältä ja oikealta tuntuu. Ja täytyy myöntää, että myös henkilökohtaisesti kaipaan tähän tyyli- ja hömppäblogien täyteiseen virtuaalimaailmaan enemmän taiteellisia, yksilöllisiä, omalla tavallaan kauniita, huolella toteutettuja, massasta erottuvia, selkeästi kirjoittajan omia intohimoja kuvastavia blogeja. Juuri tälläisiä, kuin Annikan uusi OMA on. Joten vaikka Annikan entisestäkin blogista kovin tykkäsin, en voisi olla enempää innoissani tästä uudesta kovin Annikamaisesta blogista.
Jos siis bloggaaminen tuntuu stressaavalta, jollain tavalla väärältä tai ahdistavalta, kehotan kaikkia tekemään saman: pysähtymään. Pysähtykää miettimään, mistä todella nautitte. Mitä todella haluatte bloggaamiselta. Tehkää sitä, mikä tuntuu omalta, älkää sitä, mikä on tuttua, helppoa, turvallista ja tavallista. Bloggaamisen tulee antaa enemmän kuin ottaa, sen tulee olla voimaannuttavaa ja mukavaa. Pakopaikka arjesta, niin kuin Annika itsekin toteaa. Blogata voi niin kovin monella tavalla. Joten uskalletaan, ollaan luovia ja rohkeita. Inspiroidaan, inspiroidutaan, jokainen omalla tavallaan.
Haleja ja ihania hetkiä kaikille!
PSSSST... Muistakaahan, että kuukauden blogivieraaksi voit päästä juuri sinä! Kirjoita aiheideasi osoitteeseen operaatiojalokivimeri@hotmail.fi, ja voit saada nämä sukat omiksesi.
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)