Kolme kokonaista päivää Berliiniä. Döner kebabia, currywurstia ja kaljaa, jota en oikeasti koskaan tavallisesti juo. Lukemattomia taidekeskusteluja kuvisporukan kanssa, taiteilijoiden työhuoneita ja henkeäsalpaavan suuria museoita. Converseihin ainakin sata kävelykilometriä lisää ja tupakansavun täyttämiä kapakoita iltaisin. Hostellin ruuhkainen aamupala ja eri kirjain-Bahnien reittien opettelua. Lehdet jo puissa ja jännittävä tunnelma Spreeparkin, hylätyn huvipuiston, aitojen juurella. Itse en uskaltanut kiivetä aidan yli, mutta jotkut rohkeat tekivät niin. Kolmessa päivässä ehti kokea niin paljon, että kotiin päästyä olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Ihan en ole vieläkään päässyt yli mahtavasta reissusta, joka hitsasi kuvispoppoon entistäkin tiukemmin yhteen.
Matkalaukku on pakattu, check-in tehty ja kynnet lakattu Converseihini sopiviksi. Ei enää kauaa, kun lähdemme kouluporukan kanssa kolmeksi päiväksi Berliiniin, hui! Viimeksi olen ollut lentokoneessa reilu kaksi vuotta sitten, kun matkasimme Joonan kanssa Las Palmasiin - samaiselta reissulta on myös ylläoleva lentokonekuva. Vatsassa kieltämättä kuhisee perhosia, ja olen tarkistanut matkalaukkuni sisällön ainakin viiteen kertaan ja punninnutkin sen vaikka miten monesti. Reissusta tulee kyllä taatusti ikimuistoinen, ja tätä paussia arkirutiineihin on odotettu jo monta kuukautta. Mukavaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!
Olen painanut viikon niin täysillä kuin olen pystynyt. Olen tehnyt parhaimmillaan yli neljätoistatuntista koulu- ja työpäivää ilman, että olen ehtinyt käydä välissä kotona laisinkaan. Olen stressannut tulevista kouluhommien deadlineista ja viikon päästä koittavasta Berliinin -reissusta. Mutta mitä voikaan yksi vapaa viikonloppu saada aikaan - eilinen ilta kului rakkaan ystävän hiuksia laittaessa ja tänään ehdin hyvin saada ison läjän koulujuttuja tehtyä ennen kuin suuntaamme ensin ottamaan valokuvauskurssini päättötyön ja sitten eräisiin synttäripippaloihin.
Viimeksi yhtä levollinen ja onnellinen fiilis taisi olla kuukausi sitten, kun elelimme viikon stressivapaasti Kuusamossa mökkeillen. Yllä olevat kuvatkin ovat kyseiseltä reissulta, leikin jalustan ja pitkän suljinajan kanssa poikien moottorikelkkaillessa järven jäällä. Kitkan toisella puolen siintää Ruka valoineen.
Kun Annika pyysi minua kirjoittamaan vierailijapostauksen tänne uuteen, aivan mielettömän ihanaan OMA-blogiin, olin todella positiivisesti yllättynyt. Olen seurannut Annikan vanhaa blogia sen alusta asti ja pitänyt erityisen kovasti Annikan sympaattisesta ja maanläheisestä tavasta kirjoittaa. Annika onkin ollut jo pitkään yksi suosikkibloggaajistani, eikä vähiten suloisen ja iloisen persoonan takia. On siis suuri kunnia päästä vierailijaksi tänne uuteen, persoonalliseen ja visuaalisesti niin kovin kauniiseen OMA-blogiin.
Joten hei kaikki, olen Senja, 23-vuotias muutama vuosi sitten turkulaistunut opiskelija . Elämäni muuttui alkuvuodesta melkoisesti, kuin muutin opiskelijavaihtoon Ranskaan. Olen lukioikäisestä lähtien haaveillut asumisesta tällä pitkien patonkiaamiaisten ja pienien espressokahvikupposten maassa ja tänne päästyäni olenkin ollut äärettömän inspiroitunut kaikesta Ranskaan liittyvästä, totaalisen hullaantunut tästä kaikesta kauniista ja erilaisesta. Aionkin seuraavaksi kertoa teille kuvien muodossa, millaisena tämänhetkinen kotimaani on minulle viimeisten viikkojen aikana näyttäytynyt:
Ai että rakastan tätä maata. Suosittelen matkakohteeksi ihan jokaiselle, ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka!
Mikä sinusta tulee isona? KTM:ksi olisi tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä.
Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit? Suomeen halaamaan poikaystävääni <3
Kuka on esikuvasi?Aina yhtä vaikea kysymys.. No sanotaan vaikka että ihmiset, jotka nauttivat jokaisesta päivästään, arvostavat elämäänsä ja uskovat unelmiinsa. Ihmiset, jotka osaavat pysähtyä ja ymmärtävät ottaa elämästään kaiken irti, eivätkä ainoastaan suorita. Ihmiset, jotka ovat löytäneet ns. oman juttunsa ja ovat halukkaita kehittämään itseään.
Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Kirjoitan kahta blogia: lifestyleblogia olen kirjoittanut jo muutaman vuoden ajan ja nyt kevään ajan kirjoitan lisäksi vaihtoblogia.
Loppuun haluan vielä sanoa, kuinka ylpeä olen Annikasta ja hänen tekemästään päätöksestä: blogimuutosta ja uudesta alusta. Päätöksestä kuunnella vain ja ainoastaan itseään ja blogata täysin omilla ehdoilla. Niin kuin hyvältä ja oikealta tuntuu. Ja täytyy myöntää, että myös henkilökohtaisesti kaipaan tähän tyyli- ja hömppäblogien täyteiseen virtuaalimaailmaan enemmän taiteellisia, yksilöllisiä, omalla tavallaan kauniita, huolella toteutettuja, massasta erottuvia, selkeästi kirjoittajan omia intohimoja kuvastavia blogeja. Juuri tälläisiä, kuin Annikan uusi OMA on. Joten vaikka Annikan entisestäkin blogista kovin tykkäsin, en voisi olla enempää innoissani tästä uudesta kovin Annikamaisesta blogista.
Jos siis bloggaaminen tuntuu stressaavalta, jollain tavalla väärältä tai ahdistavalta, kehotan kaikkia tekemään saman: pysähtymään. Pysähtykää miettimään, mistä todella nautitte. Mitä todella haluatte bloggaamiselta. Tehkää sitä, mikä tuntuu omalta, älkää sitä, mikä on tuttua, helppoa, turvallista ja tavallista. Bloggaamisen tulee antaa enemmän kuin ottaa, sen tulee olla voimaannuttavaa ja mukavaa. Pakopaikka arjesta, niin kuin Annika itsekin toteaa. Blogata voi niin kovin monella tavalla. Joten uskalletaan, ollaan luovia ja rohkeita. Inspiroidaan, inspiroidutaan, jokainen omalla tavallaan.
Haleja ja ihania hetkiä kaikille!
PSSSST... Muistakaahan, että kuukauden blogivieraaksi voit päästä juuri sinä! Kirjoita aiheideasi osoitteeseen operaatiojalokivimeri@hotmail.fi, ja voit saada nämä sukat omiksesi.
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)