Helteisinä päivinä ruoka ei maistu ainakaan minulle kovin hyvin, ja raskaan ruoan sijaan syön paljon mieluummin salaatteja ja juon raikkaita smoothieita. Perjantaina ennen töihin lähtöäni päädyinkin kokeilemaan itselleni uudenlaista, hieman tuhdimpaa välipalasmoothieta. Ostin ensimmäistä kertaa Prismasta Rainbow'n valmiita smoothiehedelmiä pakastealtaasta, ja yllätyin niiden kätevyydestä. Surautin pari siivua vesimelonia, pussillisen jäisiä smoothiehedelmiä, purkin rahkaa ja muutaman kukkurallisen ruokalusikallisen raejuustoa tehosekoittimessa, ja raikas mutta täyttävä välipala oli valmis. Annoksesta olisi hyvin riittänyt kahdellekin, sen verran suuri lasillinen herkkua tuli. Tällä satsilla jaksoi hyvin painaa töissä illan!
Tehdessäni huhtikuussa kouluprojektia studiokuvauksesta, sain mallikseni myös Hair Artin aurinkoisen Sinin. Päädyimme kuvaamaan Sinistä useamman kuvan sarjan, jossa jokainen kuva kertoo tärkeää tarinaansa Sinin lempiharrastuksista ja elämän tärkeistä tukipilareista. Kuvasarjan idea oli mielestäni aivan loistava, ja olisi mahtavaa jonakin päivänä kuvata vastaavia sarjoja vielä muistakin ihmisistä. Oli myös mahtavaa tutusua mielettömän aitoon ja jotenkin maailman kanssa sovussa olevaan ihmiseen, joka on aikaisemmin ollut minulle tuttu vain hiusmaailman puolelta. Kiitokset mallille, oli kivaa!
Hullaannuin Novitan superhelppoihin neulottuihin tiskirätteihin, jollainen syntyy jo ihan yhden elokuvan aikana. Vadelman värinen vinoraitainen rätti tuli jo ennen töihin lähtöä tänään valmiiksi, ja nyt puikoilla lepää odottelemassa ihanan vaaleansininen ruuturätti. Mielestäni itseneulotut tiskirätit ovat loistava ja ekologinenkin lahjaidea, ja tuohan keväisen värinen apuri iloa myös oman kodin keittiötouhuihin. Novitan Bambu -lanka on 50 % bambu-viskoosia ja 50 % puuvillaa, ja lanka kestää 60 asteen konepesun. Itselleni bambulanka on vielä uusi tuttavuus, ja täytyykin ottaa vadelmainen rätti heti testikäyttöön omassa keittiössä. Onko teillä itse neulottuja keittiörättejä käytössä?
28 tassua ja Jonna -blogin Jonna haastoi minut listaamaan piirteitä, joita itsessäni arvostan. Haaste osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä usein ennemmin ajatuksissaan listaa omia huonoja piirteitään kuin kiittelee hyvistä puolista. Tulipahan kuitenkin kerrankin taputeltua itseä selkään ja todettua, että en minä ehkä sittenkään ole ihan niin huono ja tylsä tyyppi kuin mitä usein tulee omassa mielessä mietittyä.
Kiltteys. Olen kiltti tyttö henkeen ja vereen. Tässäkin kohtaa voisin todeta, että kilttiys on huonokin puoli - en usein osaa sanoa ei ja venyn välillä vähän liiankin paljon. Kiltteys on kuitenkin yksi niistä asioista, joita arvostan itsessäni kaikkein eniten. Olen kovin empaattinen enkä lähtökohtaisesti tahdo kenellekään oikeasti pahaa.
Perusteellisuus. Kun johonkin ryhdyn, niin haluan tehdä sen kunnolla. Vaikka en pitäisikään jostakin tietystä työstä tai tehtävästä, teen sen silti huolella loppuun asti. Sama pätee ihmissuhteisiinkin - ystävät ovat minulle kaikki kaikessa ja pyrin olemaan niin hyvä ystävä kuin suinkin osaan kaikille niille, jotka lähipiiriini kuuluvat.
Ahkeruus. Olen valmis tekemään paljon töitä, ja vaikka aina ei huvittaisi, luulen etten osaisi elää toisinkaan. Esimerkiksi opintojen ohella olen lähes koko yliopistourani ajan tehnyt töitä ja tämän vuoden aikana suoritin kahden vuoden opinnot ihan vain "vahingossa".
Sopeutuvaisuus. Mukaudun helposti uusiin tilanteisiin, ja vaikka olen melkoinen jännittäjä, tulen lähes poikkeuksetta toimeen kaikkien kanssa. Pyrin aina työntämään ennakkoluulot syrjään ja tutustumaan ihmisiin ja tilanteisiin sellaisina, kuin ne eteeni tulevat.
Taiteellisuus. Kun teen luovia asioita, minulla on hyvä olla itseni kanssa. Tunnen oloni itsevarmaksi, kun tiedän mitä teen ja saan hyvää jälkeä aikaan. Olen vasta viime vuosina löytänyt sisäisen taitelijani ja antanut sen päästä valloilleen - aikaisemmin olen hissutellut hinkuani luovuuteen ja ajatellut, etten ole kuitenkaan riittävän hyvä.
Ainahan sitä voisi olla hiukan ja taas hiukan parempi ihminen. Hassua oli, että tätäkin postausta tehdessä ajattelin lähes joka kohdassa myös kolikon kääntöpuolta: olen liian kiltti, liiankin sopeutuvainen enkä ollenkaan tarpeeksi taiteellinen ollakseni riittävän hyvä ja cool. Toisaalta minulla on kaikki hyvin: rakkaita ystäviä ja perhe, onnellinen parisuhde ja vakituinen työsuhde. Ehken siis olekaan ihmisenä yhtään niin epäonnistunut kuin mitä itsesääleissäni joskus ajattelen - en kai muuten olisi saanut tutustua niin upeisiin ihmisiin, kuin mitä olen vuosien varrella pysyväksi osaksi elämääni saanut.
Jokaisen pitäisi joka ikisenä päivänä muistuttaa itselleen, että minä olen hyvä ja kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Haastankin tänään omia hyviä puoliaan ajattelemaan Millan ja Helmin.
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja kaada vähän kerrallaan veden joukkoon.
Lisää viimeiseksi öljy tai sulatettu margariini.
Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä n. 30 min.
Leivo taikinasta sämpylöitä ja anna kohota pellillä vielä jonkin aikaa.
Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele päälle mysliä.
Paista 225 -asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
Halusin jakaa kanssanne reseptin sämpylöihin, joita paistelin yhtenä iltana nälän yllätettyä. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään, mutta onneksi kuiva-ainekaapista löytyi jauhoja, mysliä ja kuivahiivaa. Sämpylät osoittautuivat yllättävän herkullisiksi, varsinkin lämpiminä teen kanssa nautittuina sämpylät olivat yksi suussasulavimmista iltapaloista pitkään aikaan. Sitä paitsi sämpylöiden tekeminen oli superhelppoa - kokeile vaikka!
Huomenna kaikki Tampereen muodinnälkäiset suuntaavat tietenkin Pakkahuoneelle Muotikirppistelemään! ...Ja mikäli lasten muoti on sydäntä lähellä, kannattaa katsastaa jo tänään klo 11-16 Minimuotikirppis, joka on pullollaan tyylikkäitä ja muodikkaita lastenvaatteita. Olemme huomenna Marikan kanssa kirppistelemässä koko päivän yhteisen pöytämme merkeissä, ja uutta kotia etsiikin useampi kassillinen vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Nähdäänhän huomenna Muotikirppiksen merkeissä?
Tänä aamuna nautiskelin aamiaisteeni ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni huulet punattuina. Syynä tähän huulipunainnostukseen on tietenkin PunaisenHuulipunavallankumous, jota vietetään tänään 16.5. Tempauksen tarkoituksena on kannustaa naisia huolehtimaan hyvinvoinnistaan pienten tekojen avulla. Tänään huulet punataan merkiksi naisten sydän- ja hengitystieterveyden tärkeydestä. Huulipunavallankumouksen Facebook-sivuilla osallistujia on 40 000 - melkoinen määrä naisia punaa siis huulensa tänään hyvän asian puolesta!
...Täytyy myöntää, että kyllähän siitä huulten punaamisesta tuli hyvä ja itsevarma fiilis.
Hatanpään arboretum, tuo minun ja Marikan viime kesän lempipaikka, oli jo saanut ylleen kevään värejä, kun eräänä iltana suuntasimme siskoni kanssa sinne kuvailemaan ensimmäisiä kukkia ja lintuja. Viime aikoina olen keskittynyt niin vahvasti studiokuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen, että kamera on miltei alkanut ahdistaa. En ollutkaan kuvannut hetkeen studiokuvia lukuun ottamatta mitään, ja olin aivan innoissani päästessäni luontoon kuvailemaan. Yht'äkkiä kuvausinspiraatio onkin taas huipussaan, enkä malta odottaa että käytän jonkin vapaapäivän Marikan kanssa oikein kunnolla valokuvaamiseen.
Tamperelaiset hoi! Ensi sunnuntaina 18.5. kannattaa suunnata Pakkahuoneen kulmille, sillä yksi kevään odotetuimmista tapahtumista pärähtää käyntiin kello yksitoista! Viime vuonna suurmenestykseksi noussut Muotikirppis järjestetään uudelleen, ja itse asiassa kaikille lasten muodista kiinnostuneille järjestetään tekemistä jo lauantaina Minimuotikirppiksen merkeissä. Olen itse mukana kirppishulinoissa sunnuntaina myyjän roolissa, ja olemmekin siskoni Marikan kanssa tyhjentäneet vaatekaapeistamme melkoiset läjät myyntiartikkeleita kirpparia ajatellen. Myytävänä on niin kenkiä, vaatteita kuin laukkujakin - monet ihan vain muutamaan kertaan käytettyjä hutiostoksia. Kannattaa tulla siis kaivelemaan pöytämme aarteita, niin mahdollisimman moni juttu saa uuden, paremman kodin.
Toivottavasti törmätään Muotikirppiksellä, tervetuloa ostoksille ja moikkailemaan!
Minun äitini on maailman paras äiti, tietenkin. Juuri tänä aamuna mietin hampaita harjatessani, että vanhempani ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta rakentamaan perheestämme toisiaan arvostavan ja toistensa seurassa viihtyvän yksikön. Esimerkiksi vapun vietin ihan mielelläni kotikotona vanhempieni ja pikkuveljeni seurassa saunoen, siipiä syöden ja leffaa katsoen. Vappupäivänä grillasimme ja paistoimme munkkeja, ja seuraamme liittyivät myös rakkat isovanhempani. Mummu on oikea käsityöidolini, esikuvani neulomisen ja virkkaamisen maailmassa. Aina, jos ohjeessa on jotakin pohdittavaa, voin soittaa mummulle ja kysyä neuvoa.
Kiitos äiti ja mummu, näiden kukkakuvien myötä tahdon toivottaa teille ihanaa äitienpäivää!
Rakas ystäväni Laura malleili minulle koulun studiossa pari viikkoa sitten, ja viimeinkin sain kuvia muokattua mieleisekseni. Niin kaunis tuo Laura, ja yksi niistä ihmisistä, joiden kanssa sielut kohtaavat jotenkin ihan täysin. Voin vain kuvitella siivet selkään ja keijupölyä ympärille.
Oi, mikä kunnia onkaan päästä vierailemaan täällä Annikan blogissa! Siellä ruudun toisella puolella on varmaankin uusia kasvoja, joten ajattelin aloittaa esittelemällä itseni - näinhän hyvien tapojen mukaan kuuluu toimia. Nimeni on Milla. Olen 26-vuotias luokanopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta, jossa opiskelen nyt neljättä vuotta. Olen kirjoittanut tyylipainotteista lifestyle-blogia nimeltään Millamainen kesästä 2011 lähtien.
Koska blogissani on niin vahvasti näkyvissä oma tyylini, ajattelin tehdä tänne Annikan blogin puolelle jonkin siihen liittyvän postauksen. Tänään käyskennellessäni räntäsateessa, keksin idean: haluan virallisesti hyvästellä talvi- ja kevättyylini, ja toivottaa tervetulleeksi kesämuodin. Ehkäpä se lämmin kevät ja sen myötä kesä, ymmärtävät tulla vähän nopeammin (ja lopullisemmin) näiden jäähyväisten myötä.
Mikäpä olisikaan parempi tapa hyvästellä kylmien kelien muoti kuin kokoamalla kaikki talvi- ja kevätkauden tyylini samaan postauksen. Tämän jälkeen niitä ei tarvitsekaan sitten enää muistella. ;)
No, miltäs näyttävät talvi- ja kevättyylini? Löytyikö suosikkiasuja, joiden myötä kylmät ja viileät kelit eivät ehkä tunnukaan ajatuksen tasolla niin kamalilta? Mun täytyy ehkä myöntää, että mulla tulee sittenkin vähän ikävä mun takkeja... Onneksi tiedän, että kyllä se syksy ja talvi taas koittavat. Silloin raikas, viileä ilma tuntuu varmasti ihanalta. Mutta nyt:
Farewell to winter and cold weathers! Sayonara! Goodbye!
Kuvaile itseäsi viidellä sanalla.Positiivinen, tyytyväinen, empaattinen, helposti lähestyttävä, tunteellinen
Mikä sinusta tulee isona? Luokanopettaja, kuten Annikastakin. Toivottavasti saan luokanopen paperit käteeni alkutalvesta, jotta kihlattuni ja minun unelma Lontooseen muuttamisesta toteutuu. Pitäkää peukkuja, että saan graduani edistettyä!
Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit?Mä haaveilen teleportaamisen jalosta taidosta aika useinkin, koska mua ärsyttää kulkea paikasta A paikkaan B. Ois paljon siistimpää ja helpompaa teleportata itsensä paikasta paikkaan... Jos nyt pitäisi päättää paikka, teleporttaisin itseni varmaankin New Yorkiin.
Kuka on esikuvasi? Mulla ei suoranaisesti ole ketään esikuvaa. Äitini ja iskäni ovat tietenkin esikuviani, mutta heidän lisäkseen mulla ei tule ketään mieleen. Mä ehkä ennemminkin ihailen esimerkiksi tiettyjä luonteenpiirteitä ihmisissä kuin yhtä "kokonaista" henkilöä.
Kirjoitatko omaa blogia/voisitko kuvitella perustavasi oman blogin?Olen kirjoittanut kesästä 2011 lähtien Millamainen-blogia. Blogin kirjoittamisesta on tullut tärkeä osa elämääni, enkä ainakaan tällä hetkellä näe elämääni ilman blogiani.
.png)
.png)