VIRKATUT TUOLINPÄÄLLISET

Oikeastaan koko talven olen neulonut, mutta eräänä päivänä minulle iski valtava virkkaushimo. Keksinkin, että voisin kaunistaa muutaman euron IKEA-jakkaroitamme virkkaamalla niihin kotimme värisävyihin sopivat päälliset. Valitsinkin joululahjasukkaoperaatioistani ylijääneitä 7 Veljestä -lankoja, vaaleampaa ja tummempaa harmaata sekä nurkissa pyörinyttä valkoista akryylilankaa. Koukkuni oli kokoa 4, ja ympyrän tein kutakuinkin samalla periaatteella kuin Operaatio Jalokivimeressä aikoinaan olleet säilytyskorit - joskin korit virkkasin kiintein silmukoin, päälliset pylväin. Päällisistä tein tarkoituksella keskenään erilaiset; mielestäni pieni erilaisuus on vain hyvä juttu, kuuluvathan tuolit kuitenkin väriensä puolesta selvästi samaan sarjaan.

Kyllä nyt kelpaa kaivaa vierasjakkarat esille, vai mitä te sanotte?

VILLASUKAT SINULLE?

Operaatio Jalokivimerestä tuttu blogivieras -sarja saa jatkua OMAnkin puolella, niin paljon tykkäsin itse siitä ajatuksesta, että lukijat ja muut bloggaajatkin pääsisivät ääneen blogissani. Olenkin neulonut keväisen sävyiset, uniikit kirjoneulevillasukat Novitan 7 Veljestä -langasta lämmittämään sen blogini lukijan jalkoja, joka innostuu kirjoittelemaan huhtikuun alussa ilmestyvän vierailijapostauksen. Ei ole väliä, onko sinulla omaa blogia vai ei - tärkeintä on, että sinulla on sanottavaa tai kuvattavaa yhden postauksen verran. Postaus voi olla mitä vain - runoja, lempireseptisi, päiväsi kuvina tai vaikkapa tee se itse -vinkki. 

Toivon, että lähetätte ideoitanne sankoin joukoin sähköpostitse minulle osoitteeseen operaatiojalokivimeri@hotmail.fi. Ehdotuksista valitsen huhtikuun blogivieraaksi yhden, joka saa itselleen villasukat. Varsinaisen postauksen voi kirjoittaa vasta valinnan jälkeen. 

Eipä muuta kuin näppäimistöt sauhuamaan ja kamerat laulamaan!

LAADUKASTA AIKAA

Maanantai. Sängystä ei haluaisi millään nousta puoli seitsemältä, ulkona sataa lunta kuin tikareita kasvoille ja viikon tulevat haasteet kummittelevat mielessä. En voisikaan kuvitella parempaa lääkettä maanantaimasennukseen kuin kunnon salaattikokkailu ja valokuvailu siskon kanssa. Marika on yksi niistä harvoista, jotka ymmärtävät, että ruoasta otetaan kuvia jalustan kanssa ja vettä kaadetaan laseihin mahdollisimman hitaasti kuvien onnistumisen takaamiseksi. Ihan tyystin salaatti ei kuitenkaan ehtinyt jäähtyä, ja herkkuhetki oli todellinen maanantain pelastus, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Mitä siitä hyvästä ruoasta sanotaankaan...

KATSE

Ostin joulun jälkeen kameraani ulkoisen salaman, Metzin Megablitz 36 AF-5:n. En voisi olla tyytyväisempi ostokseeni, sillä ilman sitä sisätiloissa kuvaaminen pimeinä iltoina olisi ollut miltei mahdotonta. Nämäkin kuvat on otettu vanhempiemme kodinhoitohuoneessa, ja salaman antama valo pelasti kuvaussessiomme. Salaman kanssa samoihin aikoihin hankin kameraani myös pidemmän objektiivin, Canonin 55-250 mm IS II -putken, jolla nämäkin kuvat on otettu. Uusilla kuvausvälineilläni onkin hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan; salamasta pulitin vajaat sata euroa ja objektiivi kustansi noin 150 euroa. Enkä ainakaan toistaiseksi ole joutunut katumaan; kovin tyytyväinen olen kumpaankin uuteen leluuni ollut!

SEURAA OMAA:

Facebook

Bloglovin'

Blogilista

Instagram @jalokivimeri

PUIKOILLA.

Minut hyvin tuntevat tietävät, että laukussani kulkee lähes aina mukana neuletyö - varmuuden vuoksi, sillä hiljaisen hetken tullen käteni suorastaan vaativat saada näperrettävää. Joonakin on saanut neulevimmani huomata; yhtenä iltana mies kysyi, voisiko sohvalle raivata tilan istumiselle. Kuulemma sohvan ulkomuoto viestitti, että minulla on vakavanlaatuinen addiktio. Ja niinhän minulla taitaakin olla, sillä viime jouluna käärin lahjapapereihin reilusti yli kymmenen paria villasukkia. 

Nyt olen kuitenkin tehnyt uuden aluevaltauksen. Sain rakkaalta siskoltani joululahjaksi Claire Montgomerien Suuri Neuletaito -kirjan, ja nyt puikoilla onkin helppo neulebolero. Kyllästyn nimittäin saman työn tekemiseen nopeasti, joten en uskaltanut ensimmäiseksi yläosan neuleekseni valita jättimäistä villatakkia. Bolerosta saatte taatusti lisää makupaloja sen valmistuttua - toivottavasti mahdollisimman pian!

HUONO PÄIVÄ

Tämä päivä on ollut kertakaikkisen huono, suorastaan surkea. Huonosti nukutun yön jälkeen pienetkin asiat tuntuivat voittamattomilta vastoinkäymisiltä. Päivääni ei myöskään piristänyt se, että kaaduin suoraan selälleni Keskustorilla heittäen juuri Eurokankaasta erästä kouluprojektia varten ostamani kankaat keskelle katua. Onneksi oli ihana papparainen, joka auttoi minut pystyyn. Aloin itkeä ja jouduin valitsemaan kävelyreittini mahdollisimman syrjäisiltä kaduilta, jotta kukaan ei näkisi. Tällä hetkellä päätä särkee ja kylkeen tulee tämänhetkisistä tuntemuksista päätellen mojova mustelma. 

Rakas ystävä lupautui kuitenkin, kaikeksi onneksi, lähtemään kahville. Aion ottaa ison mukin teetä ja kaikkein suurimman pullan. Jaa mitenniin tunnesyöppö?!

HÖYHENIÄ HIUKSILLA

Vaikka miten monta kuvasarjaa jonottaa pääsyään blogiini, mutta nämä tänä iltana otetut kuvat puhuttelevat minua jotenkin erityisen paljon. Niin paljon, että minulla oli vaikeuksia keksiä, mitä niistä kirjoittaisin. Aluksi kirjoitinkin vain:

Hiljaa niin kuin

höyheniä hiuksilla

Minä sanoin ja henkäisin,

höyhenenkevyesti sinua kohti

WITH ME

Nespresson Volluto -kahvista itse tehty kahvikaakao, ihanan pehmeänpörröinen neuletyö, kynttilöitä ja Gossip Girl - siinä on minun sunnuntai-iltani resepti. Tämä ilta kuluu yksin kotona, joten päätin pyhittää sen rentoutumiselle ennen huomenna alkavaa raskasta arkiviikkoa. Aluksi ajatus illasta yksin ahdisti, ja yritin kovasti saada itselleni seuraa siinä onnistumatta. Joskus on kuitenkin ihan hyvä opetella myös nauttimaan yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta kaikessa rauhassa, paineita ottamatta. Tässä sitä siis treenataan.

Hyvää ja rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille ruudun toiselle puolen!

RAKKAUSKIRJE

Tampere tuntuu kodilta, juuri minun kokoiseni kaupunki. Täällä on perhe, on ystäviä, on rakkaus, opiskelut ja työt. Illan pimeydessä kaupunkia halkova koski on omalla tavallaan kovin maaginen, lumoava. Yhden pakkaspäivän illan vietin kaupunkia kuvaten, kylmyyden purressa poskia ja sormia. Varpaisiin ei pakkanen päässyt tarttumaan, kiitos äidin antamien lämpöpohjallisten. 

Kylmyydestä ja yksinolosta huolimatta tunsin itseni onnelliseksi, seikkailunhaluiseksi. Olinhan yhden rakkaimmista ystävistäni, Tampereen, sylissä. 

GREY RIDING HOOD

Teiltä ei taatusti jää blogitaipaleen jatkuessa epäselväksi, kuka useimmiten häärii kameran edessä silloin, kun itse räpsin kuvia. Olemme siskoni Marikan kanssa melkoinen tutkapari; ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta ja tiedämme, millaisia kuvia toinen haluaa. Täytyy kyllä pikimmiten kuvailla myös jonkun muun kanssa, olemme Marikan kanssa hitsautuneet niin yhteen, että välillä voisi olla terveellistä kokeilla, miten jonkun toisen kuvaaminen enää onnistuukaan. 

Nämä kuvat on otettu viikko sitten, juuri kun lumi satoi maahan jäädäkseen. Samalla kertaa Marika nappasi myös aikaisemmin OMAKUVA -postauksessa näkyneet kuvat, ja myönnettävä on ettei päivän kuvasaldo vieläkään ollut tässä; näitä kuvia saatte katsella vielä parin postauksen verran.

SEURAA OMAA:

instagram @jalokivimeri

facebook

bloglovin'

blogilista

LAHJAKSI PALA HISTORIAA

Olen todennut, että isovanhemmille on kovin vaikeaa keksiä hyvää lahjaa, sillä heillä yleensä on jo lähes kaikkea. Tänä jouluna onnistuin kuitenkin ainakin omasta mielestäni ideoimaan äitini vanhemmille lahjat, joista on iloa vielä pitkään. Pienen valkoisen valheen ansiosta onnistuin saamaan käsiini mummun ja vaarin nuoruudenkuvia, jotka skannasin tietokoneelle ja tulostin Ullaka.fi -verkkokaupasta tilaamilleni tulostuskankaille. Ompelin puuvillakankaasta koristetyynynpäälliset, joihin ompelin kuvat ja kauniin pitsinauhan niitä reunustamaan. 

Näiden lahjojen antamista voin myöntää odottaneeni kaikkein eniten, sillä tiedän vanhojen valokuvien olevan erityisesti vaarilleni todella tärkeitä. Tyynyt teinkin suurella rakkaudella ja niiden myötä halusin myös osoittaa, miten paljon kunnioitan isovanhempieni historiaa ja heidän olemassaoloaan. 

Kiitos mummu ja vaari, olette minulle niin tärkeitä. ♥ 

MAAILMA ON KYLMÄ

Päästyäni eilen kotiin koulusta jo kahden aikaan, en millään malttanut jäädä sisälle kouluhommien pariin. Vedinkin jalkaan toppahousut, nappasin kameralaukun olalle ja suuntasin pienelle kävelylle aurinkoiseen pakkaspäivään. Näitä kuvia ottaessa pari viikkoa sitten kotiutunut 55-250 mm objektiivi pääsikin kunnolla testiin, ja pikkulintukuvia tulikin otettua melkoinen läjä. Lintu ei vain selvästi tykännyt kuvattavana olosta, yllä olevassa kuvassa se mielenosoituksellisesti pyllistää kameralle...

OMAKUVA

Yksi minut parhaiten tuntevista ihmisistä on rakas siskoni Marika. Marika tiesi blogin muutosta jo kauan ennen kuin kerroin kenellekään muulle, ja rohkaisi minua tekemään jännittävän päätöksen. Siskoni on myös ottanut yllä olevat kuvat, ja kirjoitti kuvista omaan blogiinsa näin: "Silti rakastan näitä kuvia. Annika on niissä niin oma itsensä kuin olla voi. Ehkä lempikuviani siskostani ikinä." 

Viime aikoina olen huomannut viihtyväni kaikkein parhaiten kameran takana räpsimässä kuvia muista; silloin ajantaju katoaa ja luovuus pääsee valloilleen. Näihin kuviin Marika kuitenkin onnistui rentouttamaan tämänkin puupökkelön, ja melkoisia naurunremakoita pihallamme kuultiinkin näitä kuvia otettaessa. 

Onnea on oma sisko. 

OMA.

Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa lukemaan OMA -blogia!

Blogin nimi kuvastaa kaikkea sitä, mitä olen bloggaamiselta jo jonkin aikaa kaivannut. Kirjoitettuani yli kahden vuoden ajan pääasiassa tyyliin ja hömppään painottuvaa Operaatio Jalokivimeri -blogia, kaipasin jotakin uutta, herkempää ja enemmän minua. OMA on minun oma pakopaikkani arjen paineista, valokuvapainotteinen oma kaunis maailmansa.

Ruudun takana inspiroituu ja toivottavasti myös inspiroi Annika, 23-vuotias käsitöihin, kirppistelyyn ja valokuvaukseen hurahtanut luokanopeopiskelija. Tyyliblogin kirjoittamisen alettua ahdistaa, olen kaivannut blogia, josta minun ei tarvitse stressata. Sen vuoksi halusin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja kokeilla siipiäni uuden blogin muodossa. Päätös muhi pitkään ja oli vaikea, mutta uskon sen olleen täysin oikea - olen ainakin hirmuisen innoissani tästä uudesta blogistani!

Haluan panostaa blogin valokuviin niin paljon kuin kykenen, joten postauksia ei luultavasti tule aivan joka päivä. Blogiini tulen myös lisäilemään tee se itse -ideoita ja muita käsityöjuttuja, joita vapaa-ajallani sekä koulussa käsityön sivuaineen puitteissa teen. Toivottavasti te innostutte OMAsta yhtä paljon kuin minä!

Seuraa OMAa:

Bloglovin'

Blogilista

Facebook

Instagram @jalokivimeri

Ota yhteyttä operaatiojalokivimeri@hotmail.fi