Yhtenä iltana tällä viikolla Joona totesi minulle, että olen niin koukussa nettiin, etten pystyisi olemaan päivääkään ilman. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Totta kieltämättä on se, että nyt kun olen ollut (onnellinen) älypuhelimen omistaja joulukuusta alkaen, niin kännykän nettiominaisuutta on tullut käytettyä monta kertaa päivässä. Instagram, Facebook, blogi, Google, Youtube, Iltalehti... Kaikki jatkuvasti napautuksen päässä, vähän liiankin helposti saatavilla. Kun tähän vielä ynnätään tietokoneella tapahtuvat sähköpostien vaihdot, bloggailu ja kouluhommat, niin netissä tulee vietettyä päivittäin melko paljon aikaa. Puhuimmekin juuri kavereiden kanssa lenkkeillessämme siitä, kuinka riippuvainen nykyihminen on nettimaailmasta - kuka enää esimerkiksi tilaa sanoma- tai aikakauslehtiä, kun kaiken tiedon saa netistä?
Aionkin tehdä pienen rottakokeen. Tänään illalla ennen nukkumaanmenoa suljen älyluurin netin ja avaan sen seuraavan kerran vasta ensi viikon lauantaina. Myöskään tietokoneeseen en viikkoon koske. Väistämättä tämä tarkoittaa pientä blogitaukoa (ja taukoa myös Instagramista, WhatsAppista ja Facebookista, apua!!!), mutta pidän päiväkirjaa viikon ajan ja raportoin teille sitten, kuinka tuskaiselta (tai helpolta) netitön viikko tuntui. Ilman netteilyä ehkä huomaa, kuinka paljon aikaa siihen päivittäin tulee kulutettua. Seuraavan kerran minusta luultavasti kuuluu blogissa vasta maaliskuun puolella, eli mukavaa helmikuun loppua ja hiihtolomia kaikille!
Olen onnistunut sytyttämään intohimoisen rakkauden keväisen pastelliseen mintunvihreään. Tällä hetkellä puikoilla kilisee vaihteeksi mintunvihreä bolero, joka syntyy samalla ohjeella kuin PUIKOILLA. -postauksen roosanvärinen yksilö. Ehtiväinen graduparini oli leipaissut minulle ystävänpäivälahjaksi rapeita herkkupikkuleipiä ja pakannut ne kauniin mintunvihreään Tigerin peltirasiaan, eli uusi väri-intohimoni ei ole häneltäkään mennyt ohi. Lisäksi puhelimeni sai uutta eloa mintunvihreistä kuorista ja uusista timantein koristelluista kuulokkeista, kyllä nyt kelpaa nautiskella musiikista työmatkojen aikana. Joonalle kostoksi siitä, että miekkonen keitteli eilen kahvinsa uuteen Mymmeli -mukiini, varastin tänään herran synttärilahjaksi saaman Nipsu -mukin sen täydellisen värin vuoksi. Sitä saa mitä tilaa - etenkin, jos se sattuu olemaan minttua. Kertokaahan, mitkä värit himottavat teitä näin kevään lähestyessä?
Minä pelkään monia asioita. Minä pelkään opetella uutta, koska on myönnettävä ettei osaa. On hirmu vaikeaa myöntää tarvitsevansa apua, olevansa huono jossakin. Mitä pelkään kävellä yksin pimeässä, eihän sitä tiedä kuka tulee vastaan. Minä pelkään ajaa autolla liukkaalla säällä, etenkin jos joku on kyydissä. Minä pelkään pahoja unia, joskus en uskalla nukahtaa. Minua pelottaa lähteä kaupasta ostamatta mitään, myyjäthän saattavat luulla minua varkaaksi vaikken ole. Minä pelkään itseni nolaamista ja pelkään olla väärässä.
Mitäpä jos suurin osa peloistani on turhia? Mitäpä jos olenkin ihan hyvä sellaisena kuin olen, ja vielä vähän parempi kun olen oppinut sen uuden vaikean asian? Mitäpä jos tutustun uuteen mahtavaan ihmiseen, kun uskaltaudun yksin vieraaseen paikkaan? Mitäpä jos nukahdettuani näenkin maailman parhaimman unen sen pelottavan sijaan? Minä todella ihailen niitä, jotka vaikuttavat rohkeilta. Mutta taitavat ne rohkeatkin pelätä, ainakin joskus.
Vaikka Instagramiin (@jalokivimeri) jo ystävänpäivänä päivittelinkin, että ostin itse itselleni kimpun tulppaaneja koska Joona ei kuitenkaan muistaisi, odotti minua illalla kotona vielä uusi tulppaanikimppu. Muistihan se sittenkin! Itse ostin Joonalle Suomen lätkäpeliä ajatellen sinivalkoisen pipon, täytyyhän kannustusvaatteiden olla asianmukaiset.
Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjasta ehkä parhaiten tunnetun Lauren Weisbergerin Haluan Harry Winstonin on koukuttanut minut huolimatta siitä, etten ole vielä edes puolessavälissä. Ihanaa hömppää vastakohdaksi tenttikirjoille (joiden välttelyyn tuo kirja on kuin tehty...) ja graduhommille. Ja mikä olisikaan parempi hömppäeväs kuin raikas smoothie, jota juodessa tuntuu ihan kesälle. Kevät tule jo!
Ihanaa ystävänpäivän iltaa! Oma iltani kului vanhojentanssien pukuloistoa ihaillessa. Tanssit ovat jokavuotinen perinne rakkaan ystäväni kanssa - vaikka kukaan tuttu ei tanssisikaan, pitää omia prinsessapäivän muistoja päästä verestämään vanhalle lukiolle. Ystävänpäivän kunniaksi kääräisin ystävälleni pakettiin kaulakorun ja Geisha-papereista tekemäni kukkaron, jonka toteutin yhdistämällä Luovan Kellarin ja Mä tein sen -blogin ohjeita. En ollutkaan aikaisemmin ommellut karkkipapereita, ja homma yllätti hauskuudellaan ja helppoudellaan. Täytyykin jatkossa laittaa karkkipaperit talteen inspiraation iskemisen varalle, ties mitä kivoja lahjaideoita karkkipapereista vielä syntyy.
Sadan lukijan kunniaksi järjestämäni pakettikorttiarvonnan voittaja on selvinnyt - paljon onnea Emilia! Voittajalle on lähetetty sähköpostia, pian saadaan paketti matkaan ja Emilia pääsee ilahduttamaan läheisiään kivoilla lahjoilla. Ja hei, jos arpaonni ei tällä kertaa suosinutkaan, arvontapostauksesta löydät sabluunan söpöjen pakettikorttien tekemiseen!
Maalauskuumeeseen ei taida auttaa mikään muu kuin maalaaminen, ja niinpä eilen vielä iltayhdeksän aikaan kaivoin esiin rakkaat akvarellini ja maalasin. Aloittaessani minulla ei ollut hajuakaan lopputuloksesta, ja annoinkin siveltimen viedä. Tykästyin tuotokseen kuitenkin niin paljon, että se päätyi heti tänään seinälle, jolle eilen ripustin myös Marikan jo vuosia sitten minulle lahjaksi antaman valokuvataulun. Ajattelin alkaa kerätä tuolle seinälle muitakin itselleni (ja ehkä sille Joonallekin...) tärkeitä kuvia ja teoksia, jotka toteuttavat mustavalkoista teemaamme. Pöydällä näkyvä kynttilänjalka on muuten herkullinen kirppislöytö viime sunnuntailta - kaunis jalka kustansi vain 50 senttiä ja lähti välittömästi kassan kautta kotiamme koristamaan.
PS. Muistakaahan, että vielä on reilu pari tuntia aikaa osallistua näiden pakettikorttien arvontaan! Voittaja selviää heti huomenissa.
Höpöteltyäni Helmin kanssa tänään käsityö- ja blogijutuista muutaman tunnin ajan, en millään malttanut kotiin tultuani olla hieman näpräämättä. Ostin jo jonkin aikaa sitten Eurokankaasta palan kiiltonahkaa muistuttavaa kangasta, jossa on vanhaa roosaa ja valkoista epämääräisinä läikkinä. Jo kangasta ostaessani tiesin, etten tulisi käyttämään sitä sellaisenaan, vaan kangas saisi uuden elämän pieninä paloina korujen muodossa. Graafiset muodot tuntuvat olevan nyt in, ja leikkelinkin kankaasta kolmionmuotoisia paloja, joita liimasin aina kaksi päällekkäin niin, että kumpikin puoli kestää katseita. Kiinnitin palat Marikalta joululahjaksi saamieni korutarvikkeiden avulla ketjuun ja päähän laitoin papulukon - tadaa, uusi rannekoru oli valmis! Ainakin saman sarjan korvikset ovat vielä tulossa, kunhan vain saan hankittua korvakorulukkoja. Mitäs te pidätte kolmiokuumeen helpottajastani?
Sain Millalta haasteen, johon päätin nyt tarttua, kun en uudessa blogissa ole juurikaan itsestäni kertonut.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
1. Opiskelen luokanopettajaksi sivuaineinani käsityötiede ja kuvataide. Vaikka erityisesti käsityö on sivuaineena melko työläs, en ole hetkeäkään katunut sivuainevalintaani - päinvastoin!
2. Olen hulluna koruihin ja asusteisiin, ja ne ovat suuri paheeni. Vaikken muuta paljoa ostelisikaan, asusteita tulee löydettyä liiankin usein.
3. Rakastan yllättää ja ilahduttaa muita ihmisiä, ja vaikka välillä aika ei (muka) suuriin yllätyksiin riitäkään, haluaisin järjestää kivoja pieniä yllätyksiä ja ilahduttaa läheisiäni ja ystäviäni useamminkin.
4. Narskuttelen hampaitani unissani aina stressatessani (viime aikoina vähän liiankin usein) ja Joona joutuu herättelemään minua kesken yön, että narskuttelu hiljenisi.
5. Olen ihan liian kiltti, ja minun on kovin vaikea sanoa ei silloinkin, kun se oman jaksamiseni kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää.
6. Ra-kas-tan valokuvaamista, maalaamista ja käsitöiden tekemistä - kun vain olisi useammin aikaa aloittaa suurempiakin projekteja! Haaveenani onkin, että kesällä ehtisin toteuttaa luovuuttani paremmin.
7. Aikaisemmin lakkasin jatkuvasti kynsiäni, mutta nykyään teen opintojeni ohella ravintola-alan töitä, enkä voi työpäivinä käyttää kynsilakkaa. Niinpä olen laiskistunut kynsien lakkaamisessa myös vapaa-ajallani.
8. Minulla on tällä hetkellä valtava sisustuskuume; haluaisin ommella ison kasan sisustustyynyjä, maalata tauluja ja vuorata kotimme kynttilöillä sekä valoköynnöksillä.
9. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että aina kun luen postauksen jostakin blogista, kommentoisin jotakin. Itselle tulee niin hyvä mieli kommenteista, että haluaisin suoda saman ilon muillekin. Aika usein joudun kuitenkin harmikseni luistamaan tuosta periaatteesta, kun muka kiireellä vilkaisee blogeja eikä ehdi kommentoida.
10. Päätin muutama viikko sitten, että lopetan hiusteni värjäämisen ainakin toistaiseksi ja annan niiden kasvaa niin pitkäksi kuin ne kasvavat.
11. Tätä asiaa ei voi jättää mainitsematta: paras tv-sarja ikinä on Gossip Girl, jonka kaikki kaudet minulla on ja jonka aloitin (en edes tiedä monettako kertaa) alusta vuodenvaihteessa. GG:tä katsoessa on helppo tehdä kässyjuttuja, kun osaan jaksot jo lähes ulkoa!
1. Missä tilanteessa/hetkessä hymyilit viimeksi? Juuri äsken, kun Joona tuli kotiin pelaamasta jääkiekkoa. Olinhan ollut jo kolme tuntia yksin kotona!
2. Mikä on paras koskaan näkemäsi elokuva? Niitä on hirveän monta, mutta tämän hetken suosikki on ehkä The Great Gatsby.
3. Kuvaile lempihetkesi. Kun olen juuri saanut koko kodin siivottua, lakanat vaihdettua päivän ulkona tuulettuneisiin petivaatteisiin ja kynttilät sytytettyä, kaikkialla tuoksuu puhtaalle ja saan käpertyä Joonan kainaloon teekupin ja neuletyön kanssa.
4. Katseletko koskaan tähtiä? Mitä ajatuksia silloin herää? Melko usein iltaisin töistä kävellessäni, ja meinaan aina kävellä ojaan, kun selkä kaarella tuijotan taivaalle. Lähinnä ajattelen tähtien kauneutta ja sitä, miten onnekas olen kun asiat ovat oikeasti näin hyvin.
5. Jos olet tosi nälkäinen esim. töistä tullessasi, mitä valmistat itsellesi syötäväksi? Ruisleipä ja tee on aika hyvä iltavuoron jälkeinen iltapala. Koulun jälkeen kiireruoka on jauhelihakastike ja spagetti.
6. Mikä on eteläisin paikka, jonne olet matkustanut? Las Palmas, joka on toinen niistä kahdesta eteläisemmästä maasta joissa olen käynyt.
7. Mikä on kallein aarteesi? Tavara-aarteista varmastikin kamerani, johon minulla on tietynlainen symbioosisuhde.
8. Kerro kolme muiden sinulle antamaa lempinimeä. Apua! Minulla ei koskaan ole juurikaan ollut lempinimiä, mutta kummityttö sanoo Anskuksi, isä Anteroksi ja Joona Laululinnuksi (lauluni kuulostaa kyllä enemmänkin variksen kirkumiselta, että en sitten tiedä on tuo lempinimi lähinnä kettuilua...)
9. Mikä on mielestäsi oudointa itsessäsi? En tiedä onko tämä nyt oudointa, mutta pidän yleensä lähes kaikkia vaatteita kauniina, vaikken niitä itse haluaisikaan pitää. Ajattelen yleensä aina, että jonkun päällä nekin vaatteet näyttävät upeilta, ne vain täytyy osata yhdistellä oikein.
10. Mikä tuoksu on mielestäsi paras? Puhtaiden, tuuletettujen petivaatteiden tuoksu nukkumaan mennessä.
11. Mikä on ehdoton "nounou" pukeutumiseen liittyen? Huppareiden käytön muina kuin koti- tai liikuntavaatteina olen lopettanut aikaa sitten. Kotivaatteinakaan minulla ei ole huppareita kuin yksi vaaleanpunainen hupparimekko.
Minun kysymykseni seuraaville vastaajille:
1. Mikä on intohimosi?
2. Mitä teet kaikkein mieluiten, kun olet allapäin?
3. Mikä on tärkein tavoitteesi vuodelle 2014?
4. Millaiset asiat inspiroivat sinua?
5. Mikä on mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
6. Kuvaile sinulle läheisintä ihmistä kolmella sanalla.
7. Mitä haluaisit tehdä kaikkein mieluiten juuri nyt?
8. Minkä uuden taidon olet viimeksi oppinut?
9. Miten sinut saa nauramaan?
10. Mitä pelkäät?
11. Ketä ihailet?
Kauhea valinnanvaikeus iski haastettavia valitessa, mutta valkkailin lukulistaltani pari alle 200 lukijan blogia, joilta haluaisin tämän haastepostauksen lukea:
Alle kuukauden aikana teitä on tänne uuden OMA -blogin puolelle löytänyt jo tasan sata, ja pitäähän sitä juhlia! Mikäpä olisikaan parempi tapa kiittää teitä lukijoita, kuin arvonta OMAn tyyliin. Olenkin askarrellut viisi suloista pakettikorttia, jotka päätyvät onnellisen voittajan postilaatikkoon. Pakettikorttien tuoman ilon voi sitten antaa eteenpäin omalle läheiselle pienen lahjan muodossa.
Ja mikäli arpaonni ei suosi tällä kertaa, tein teille sabluunan pakettikorttien tekemiseen. Tallenna kuva koneelle, tulosta se ja leikkaa irti. Voit piirtää pakettikorttien ääriviivat pahville lyijykynällä sabluunaa apunasi käyttäen.
ARVONTAAN OSALLISTUMINEN
1. Kirjoita kommenttiboksiin terveisesi ja oma sähköpostiosoitteesi.
Molla Millsin Virkkuri -kirjan selailusta koululla aiheutui se, että eilen illalla kaivoin vielä virkatuista tuolinpäällisistä ylijääneet langat esiin. Teimme isäni kanssa tammikuussa (tai siis iskä teki, tyttö katseli ja "auttoi") keittiöön kulmahyllyn ja radio saikin heti paikkansa hyllyltä. Hyllyn kiinnityksestä asti minua on kuitenkin suunnattomasti häirinnyt valkoista seinää vasten kiemurteleva musta johto. Virkkurista löytyikin vinkki johtojen päällystämiseen kiinteillä silmukoilla, enkä millään malttanut olla kokeilematta heti eilen illalla. Aluksi johdosta piti tulla kokovalkoinen, mutta koska virkattujen jakkaroiden paikka on tuossa nurkassa, sopivat samat langat mielestäni myös johtoon erinomaisesti. Söpöä, sanon minä, mutta mitä te sanotte?
Kun Annika pyysi minua kirjoittamaan vierailijapostauksen tänne uuteen, aivan mielettömän ihanaan OMA-blogiin, olin todella positiivisesti yllättynyt. Olen seurannut Annikan vanhaa blogia sen alusta asti ja pitänyt erityisen kovasti Annikan sympaattisesta ja maanläheisestä tavasta kirjoittaa. Annika onkin ollut jo pitkään yksi suosikkibloggaajistani, eikä vähiten suloisen ja iloisen persoonan takia. On siis suuri kunnia päästä vierailijaksi tänne uuteen, persoonalliseen ja visuaalisesti niin kovin kauniiseen OMA-blogiin.
Joten hei kaikki, olen Senja, 23-vuotias muutama vuosi sitten turkulaistunut opiskelija . Elämäni muuttui alkuvuodesta melkoisesti, kuin muutin opiskelijavaihtoon Ranskaan. Olen lukioikäisestä lähtien haaveillut asumisesta tällä pitkien patonkiaamiaisten ja pienien espressokahvikupposten maassa ja tänne päästyäni olenkin ollut äärettömän inspiroitunut kaikesta Ranskaan liittyvästä, totaalisen hullaantunut tästä kaikesta kauniista ja erilaisesta. Aionkin seuraavaksi kertoa teille kuvien muodossa, millaisena tämänhetkinen kotimaani on minulle viimeisten viikkojen aikana näyttäytynyt:
Ai että rakastan tätä maata. Suosittelen matkakohteeksi ihan jokaiselle, ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka!
Mikä sinusta tulee isona? KTM:ksi olisi tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä.
Jos nyt saisit teleportata itsesi mihin tahansa, minne menisit? Suomeen halaamaan poikaystävääni <3
Kuka on esikuvasi?Aina yhtä vaikea kysymys.. No sanotaan vaikka että ihmiset, jotka nauttivat jokaisesta päivästään, arvostavat elämäänsä ja uskovat unelmiinsa. Ihmiset, jotka osaavat pysähtyä ja ymmärtävät ottaa elämästään kaiken irti, eivätkä ainoastaan suorita. Ihmiset, jotka ovat löytäneet ns. oman juttunsa ja ovat halukkaita kehittämään itseään.
Kirjoitatko omaa blogia / voisitko kuvitella perustavasi oman blogin? Kirjoitan kahta blogia: lifestyleblogia olen kirjoittanut jo muutaman vuoden ajan ja nyt kevään ajan kirjoitan lisäksi vaihtoblogia.
Loppuun haluan vielä sanoa, kuinka ylpeä olen Annikasta ja hänen tekemästään päätöksestä: blogimuutosta ja uudesta alusta. Päätöksestä kuunnella vain ja ainoastaan itseään ja blogata täysin omilla ehdoilla. Niin kuin hyvältä ja oikealta tuntuu. Ja täytyy myöntää, että myös henkilökohtaisesti kaipaan tähän tyyli- ja hömppäblogien täyteiseen virtuaalimaailmaan enemmän taiteellisia, yksilöllisiä, omalla tavallaan kauniita, huolella toteutettuja, massasta erottuvia, selkeästi kirjoittajan omia intohimoja kuvastavia blogeja. Juuri tälläisiä, kuin Annikan uusi OMA on. Joten vaikka Annikan entisestäkin blogista kovin tykkäsin, en voisi olla enempää innoissani tästä uudesta kovin Annikamaisesta blogista.
Jos siis bloggaaminen tuntuu stressaavalta, jollain tavalla väärältä tai ahdistavalta, kehotan kaikkia tekemään saman: pysähtymään. Pysähtykää miettimään, mistä todella nautitte. Mitä todella haluatte bloggaamiselta. Tehkää sitä, mikä tuntuu omalta, älkää sitä, mikä on tuttua, helppoa, turvallista ja tavallista. Bloggaamisen tulee antaa enemmän kuin ottaa, sen tulee olla voimaannuttavaa ja mukavaa. Pakopaikka arjesta, niin kuin Annika itsekin toteaa. Blogata voi niin kovin monella tavalla. Joten uskalletaan, ollaan luovia ja rohkeita. Inspiroidaan, inspiroidutaan, jokainen omalla tavallaan.
Haleja ja ihania hetkiä kaikille!
PSSSST... Muistakaahan, että kuukauden blogivieraaksi voit päästä juuri sinä! Kirjoita aiheideasi osoitteeseen operaatiojalokivimeri@hotmail.fi, ja voit saada nämä sukat omiksesi.
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)