Tekisi mieli pyytää anteeksi, että en ole kirjoittanut blogiin kahteen kuukauteen. Toisaalta en ole lainkaan pahoillani, koska takanani on aivan huikea kesä. Omalla tavallaan kesä on ollut kiireinen; töiden ohella olen tekaissut graduni valmiiksi. Graduilusta huolimatta olen ehtinyt myös nauttia kesästä mökkeillen, grillaillen, jäätelöä syöden ja olenpa jopa käynyt pari kertaa järvessä uimassa, mikä ei ole viime vuosina kuulunut kesäpuuhiini. Kolme viikkoa sitten reissasimme perheemme kanssa Roomaan ja vietimme unohtumattomat viisi päivää Italian lämmössä.
Surullista tässä on, että minulla ei ole ollut ikävä blogin pariin. Valokuvausta ja kuvien muokkaamista on kyllä ollut ikävä, mutta ei blogia. Olen edelleen lueskellut muiden blogeja silloin tällöin, mutta omaa blogiani en ole edes ajatellut. Toisin kuin aikaisempien blogikriiseilyjen aikana, minulla ei oikeastaan ole ollut ahdistusta tai huonoa omaatuntoa blogihiljaisuudesta. Ehkä tämä kesä on selkeyttänyt ajatustani siitä, että olen ehkä kasvanut erilleen bloggaamisesta tässä muodossaan. Voisin kuvitella perustavani ihan vain valokuvaamiselle pyhitetyn, portfoliomaisen blogin vielä jonakin päivänä, mutta nyt ei ole sen aika. Minun on aika ottaa ero blogimaailmasta joksikin aikaa, nautiskella elämästä sellaisena kuin se on ja toisaalta aloittaa piakkoin myös seikkailuni vastavalmistuneena luokanopettajana. Jännittävää, mutta toisaalta myös mielettömän innostavaa.
Kiitos, että olette olleet mukanani niin Operaatio Jalokivimeren kuin OMAnkin aikoina, tukeneet, kannustaneet ja inspiroineet. Minun on aika keksiä itselleni uusia tapoja ilmaista itseäni ja huomata elämän kauneus ilman, että siitä on kaiken aikaa napsittava kuvia blogia varten. Tiedän, että olette osanneet odottaa tätä viestiä kesän aikana, ja kiitän teitä kärsivällisyydestänne. Olette jokainen ihania sellaisena kuin olette, nauttikaa elämästä ja muistakaa rakastaa!
@jalokivimeri Instagramissa päivittyy edelleen, saa tulla seurailemaan! ;)
Kiitos, peace and love!
Annika
